Joulun elämyksiä - savusauna

Jokavuotinen perinne jäi viime vuonna kokematta, kun puita tehtiin niin paljon että ne säilytettiin savusaunan terassilla eikä sinne päässyt sisälle ennen kun kaikki puut oli poltettu toisessa saunassa. Niinpä tänä jouluna savusauna oli entistäkin parempi kokemus, kun joutui yhden vuoden olemaan ilman!

pahoittelut, ettei ole parempaa kuvaa kuin tämä facebookkia varten otettu luomus =D

Savusauna on mulle aina ollut ihan tavallinen juttu, koska sellainen löytyy isovanhempien pihasta ja siellä käydään vuosittain. En edes itseasiassa ole ennen ajatellut tätä miksikään ihmeelliseksi asiaksi, kunnes vasta nyt.

Muutamia vuosia sitten oltiin koiraporukalla leireilemässä Yläneellä, ja leiripaikassa oli ainoastaan savusauna. Nyt kun miettii, niin olihan se melkoinen elämys. Ensin saunottiin savusaunassa ja hiiltyneillä puilla piirreltiin sotamaalauksia. Sen jälkeen pulahdettiin viereiseen jokeen uimaan. Noh, tässä joulusaunassa ei ole uintimahdollisuutta kuin altaassa, mutta ollaanhan me aina kun vaan on ollut lunta käyty tekemässä lumienkeleitä hankeen. Kun vilvoitellessa istuskeltiin terassilla ja katsottiin peltoa valaisevaa isoa kuuta, tajusin, ettei monikaan ole saanut kokea tuota ihmettä.

Tämä meidän sauna on perinteinen hämäläis-satakuntalainen sauna. Muistelen hämärästi, että kiuas oli ennen selkeä kasa kiviä, ja tuo tiilinen tehtiin muutama vuosi sitten kun vanha alkoi olla parhaat päivänsä nähnyt. Vesi lämpeää padassa ja pesu tapahtuu vadeilla.

Pappa meinasi että sauna saattaisi vielä käryttää kun viimeinen puu oltiin lisätty 11.00 ja me mentiin kuudelta, mutta ihan hyvä se oli. Saunan lämmitys aloitetaan päivää kahta ennen saunomista, koska iso kasa kiviä vaatii sen. Savusaunassa ei myöskään ole savupiippua, eli savu leviää saunatilaan ja poistuu seinässä olevan luukun eli räppänän kautta. Häkämäärä on suurimmillaan kun uutta puuta lisätään, luonnollisesti, mutta lauteille ei ole asiaa ennen kun tuo myrkyllinen hajuton ja mauton savu on poissa.



Elämyslahjat.fi myy 4 hengen saunomispakettia nykyaikaiseen automaattipellettikiuas-savusaunaan 250€/5tuntia. Elämys sekin, tietysti! =)

Meri

Tapaninpäivää vastainen yö oli melkoista myräkkää. Meidän kämppä on Raumalla neljännessä kerroksessa ja ikkunat merelle päin, eikä merelle ole kuin n. kilometri linnuntietä, välissä vain tehdasalue. Lasitettu parveke on heti makuuhuoneen vieressä, eikä yöllä tullut kyllä nukuttua kun lasit paukkui ja helisi tuulen mukana. Kovimmillaan tuuli oli puuskassa 30,8m/s ja tuulen nopeus 26,2m/s..(ilmatieteenlaitos, mittausasema Kylmäpihlajan majakka). Kovaa siis paukkui!

Eipä tehnyt kovin paljoa mieli ulkoilemaan ihan heti aamulla, vaan tuulen tyyntyessä kömmin kyllä takaisin nukkumaan. Vähän harmittaa etten lähtenyt yöllä merenrantaan katsomaan myrskyä, sillä kuu oli tuona yönä myös poikkeuksellinen. Yksinään ei kuitenkaan olisi ollut edes turvallista ulkona, joten ihan hyvä että valitsin jäädä kotiin.

Seuraavana päivänä iltapäivästä ajelin tuonne maan kärkeen katselemaan aaltoja kun oli sopivasti aikaa. Muitakin ihmisiä oli paljon liikkeellä, mutta hassua kyllä, he eivät poistuneet autoistaan. Autoja tuli ja meni koko ajan paljon, hetken ne oli parkeissa veneiden laskurampilla, sitten kävivät kääntämässä laitureilla ja lähti pois. Heikkoutta sanon minä!
 Ensin otin koiratkin matkaani, mutta aika pian ne itse valitsi odottaa autossa tuulen takia. Räpsin sormet jäässä muutaman kuvan nopeaa ja loppuajan keskityin vaan katselemaan aaltoja. Uudella kameralla on tosi vaikeaa vielä kuvata, mutta ehkä sekin tästä pian..

Olin maanpäännokassa tasan kello 15.00. Ilmatieteenlaitoksen mittarit ovat avomeren rajalla Kylmäpihlajan majakalla, ja sen arvot kertoivat seuraavaa tuona hetkenä:
Tuulen nopeus 20,9m/s
Tuulen puuskissa 24m/s
Tuulen suunta luoteistuuli 303 astetta

Merivesikin on nyt tosi ylhäällä, tuona hetkenä se oli n. +50, mutta saman vuorokauden aikana se oli korkeimmillaan ollut liki metrin. Syvärauman alueella oleva ns. paskalahti eli siis Kappelinsalmi on ruohoalue yhden pienvenesataman vieressä ja siinäkin oli vesi noussut nurmialueelle sen verran jossain kohtaa että ruohikko oli täynnä lätäköitä jotka olivat jäätyneet.

Vaikka lämpömittarin mukaan asteet olivat plussan puolella, teki tuuli ilmasta kylmää. Koirat ei kauaa leikkineet tuossa kappelinsalmen ruohikolla kun molempien mahat oli täynnä jääpuikkoja.


Nyt odotan, että tuo toinen puolisko saisi itsensä sängystä ylös ja päästäisiin metsään lenkille. Sovittiin eilen, että käydään jossakin Rauman ulkoilualueella, muttei vielä missä. Vaikka itte oon kahlannut kyllä jokasen polun täältä useampaan kertaan, säilyy näissä retkissä mielenkiinto, kun toiselle nää on ihan uusia paikkoja =)

Kuulin muuten villiä huhua, että vanhemmilla on kanootti kiikarissa. Yritettiin kyllä Jarkon kanssa markkinoida ajatusta vesijetistä, mutta se ei mennyt läpi :D Kanootti olis kyllä kiva, mutten tiedä tekeekö sillä juuri mitään mökillämme, koska matkaa avomerelle ei ole paljoa niin aallot on usein tosi korkeita eikä saariston suojaan pääse näppärästi..  Pitänee tutkia asiaa, voihan se olla että sieltä aukeaa uusia ulottuvuuksia kanootilla meloessa =)

Motivaatiota kaipaillen..

Olin oikeasti jo ihan unohtanut että se kaikki ärsyttävin osuus seikkailukasvatuksessa on vielä edessä, nimittäin kirjojen lukeminen. Tai ei se itse lukeminen ole ärsyttävää, vaan se, että pitäisi saattaa ympäristö siihen pisteeseen että keskittyminen on edes mahdollista, ja että aikaakin olisi parin tunnin verran ilman paniikkia.

Todellisuudessa olen lukenut tämän kyseisen kirjan jo kuukautta takaperin, mutten vaan ole saanut aikaa muistiinpanojen rustailuun tänne asti. Niinpä teen sen nyt, ja paljastankin, että kirja ei ole nyt mulla vaan se on toisessa kodissa parin sadan kilsan päässä.. Niinpä suorat lainaukset nyt uupuvat, enkä ihan kirkkaana saa kaikkia ajatuksia tähän. En kuitenkaan voi odottaa enää tämän kirjoittamista, koska to do -listani sanoo että tänään on pakko hoitaa tämäkin pois alta. Lupaan että täydennän tätä joskus, jos koen tarpeelliseksi, ja kirjoitan sitten otsikkoon että päivitetty. On muuten kätevä lista tuo to do, pakottaa tekemään oikeasti jotain! Kunhan saan paperityöt pois alta, pääsen oikeasti tekemään harkkapäiväkirjaa!

Seikkailukoira halusi välttämättä olla mukana tässäkin tehtävässä. Se kiipesi tuon sohvanojatuolin käsinojalle (n. 15 cm leveä) ja tasapainoili siinä, välillä nousi tuijottelemaan ikkunasta, ja taas jatkoi. Olen aina välillä miettinyt onko tuo ehkä sittenkin kissa puettuna koiran ulkonäköön, mutten ole vielä aivan täysin varma...

 Mutta nyt siihen kirjaan....




Kun aloin lukea kirjaa, oli ulkona kauhean harmaa sää. Aloitin sen lukemisen sohvalla koirat kainalossa, mutta aika pian totesin että en pysty siihen. Niinpä hyödynsin tuon kakkoskodin ihanaa lasitettua parveketta ja kääriydyin viltteihin parvekkeen sohvalle. Aika kului ripeään ja sain yhdellä istumalla kirjan saatettua kannesta kanteen, ja vieläpä hymyssä suin.

Elämyspedagogisen ohjaaminen - Ajatuksia kokemuksellisesta oppimisesta

Julkaistu: 2011

Julkaisija: Outward Bound Finland

Kirjoittaja: Kimmo Räty

Kirjassa esitellyt näkemykset perustuvat Kurt Hahnin ajatuksiin sekä mm. Matti Telemäen ja Ilkka Mäkelän näkemyksiin sekä käytännön kokemuksiin elämyspedagogisesta ohjaamisesta. 

Kirja ei tuonut varsinaisesti uutta oppia, mutta se auttoi ymmärtämään ehkä joitakin koulussa tehtyjä harjoitteita, ja yleensäkin tapahtuneita asioita syvällisemmin ja niin, että niistä jäi muistijälki. Mietin, olisiko kirjaa voinut lukea ennen kurssin alkua, mutta totesin, etten ehkä olisi ymmärtänyt/ en ehkä olisi jaksanut keskittyä siihen. Nyt kun pohjalla oli jo taitoja, joita oli helppo liittää tekstiin, lukeminen oli todella mielenkiintoista. 

Suurimman ahaa-elämyksen koin ryhmän vaiheita lukiessa!  Jotakuinkin homma meni niin että ensin ollaan yksinäisiä, sitten on kuppikuntia. Sitten kuppikunnat hajoaa, muodostuu tiivis ryhmä. Ja meillä noita kuppikuntia oli! En voi sanoa niiden hajonneen kokonaan, mutta kuppikunnista on kyllä irtaantunut jäseniä. Tuo ryhmädynamiikka oli vaan kuin suoraan meidän kurssilta, ja se nauratti ja samalla vähän itkettikin :D

Tämä kirja oli luonteeltaan sellainen, että se pitää lukea toistamiseen. Ehkä uudestaan, ja vielä uudestaan, jotta sen kaikki tarkoitukset ymmärtää täysin. Tämä kuuluu myös niihin opuksiin jotka tulee hommattua omaan kirjahyllyyn, sitten kun mulla on se kirjahylly. Melkein sellainen täytyy hommata ihan vaan tätä aihetta varten :)

Kirja on oikein loistava tiivistetty opus siitä mitä se seikkailukasvatus on pähkinänkuoressa. Ja mä todella tykkäsin lukemastani. Ja olen muistanut suositella sitä kaikille, jotka ovat kysyneet helppoa ja mukavaa luettavaa kurssikirjalistalta.

Lyhennelmä kirjasta löytyy tämän linkin takaa.