Motivaatiota kaipaillen..

Olin oikeasti jo ihan unohtanut että se kaikki ärsyttävin osuus seikkailukasvatuksessa on vielä edessä, nimittäin kirjojen lukeminen. Tai ei se itse lukeminen ole ärsyttävää, vaan se, että pitäisi saattaa ympäristö siihen pisteeseen että keskittyminen on edes mahdollista, ja että aikaakin olisi parin tunnin verran ilman paniikkia.

Todellisuudessa olen lukenut tämän kyseisen kirjan jo kuukautta takaperin, mutten vaan ole saanut aikaa muistiinpanojen rustailuun tänne asti. Niinpä teen sen nyt, ja paljastankin, että kirja ei ole nyt mulla vaan se on toisessa kodissa parin sadan kilsan päässä.. Niinpä suorat lainaukset nyt uupuvat, enkä ihan kirkkaana saa kaikkia ajatuksia tähän. En kuitenkaan voi odottaa enää tämän kirjoittamista, koska to do -listani sanoo että tänään on pakko hoitaa tämäkin pois alta. Lupaan että täydennän tätä joskus, jos koen tarpeelliseksi, ja kirjoitan sitten otsikkoon että päivitetty. On muuten kätevä lista tuo to do, pakottaa tekemään oikeasti jotain! Kunhan saan paperityöt pois alta, pääsen oikeasti tekemään harkkapäiväkirjaa!

Seikkailukoira halusi välttämättä olla mukana tässäkin tehtävässä. Se kiipesi tuon sohvanojatuolin käsinojalle (n. 15 cm leveä) ja tasapainoili siinä, välillä nousi tuijottelemaan ikkunasta, ja taas jatkoi. Olen aina välillä miettinyt onko tuo ehkä sittenkin kissa puettuna koiran ulkonäköön, mutten ole vielä aivan täysin varma...

 Mutta nyt siihen kirjaan....




Kun aloin lukea kirjaa, oli ulkona kauhean harmaa sää. Aloitin sen lukemisen sohvalla koirat kainalossa, mutta aika pian totesin että en pysty siihen. Niinpä hyödynsin tuon kakkoskodin ihanaa lasitettua parveketta ja kääriydyin viltteihin parvekkeen sohvalle. Aika kului ripeään ja sain yhdellä istumalla kirjan saatettua kannesta kanteen, ja vieläpä hymyssä suin.

Elämyspedagogisen ohjaaminen - Ajatuksia kokemuksellisesta oppimisesta

Julkaistu: 2011

Julkaisija: Outward Bound Finland

Kirjoittaja: Kimmo Räty

Kirjassa esitellyt näkemykset perustuvat Kurt Hahnin ajatuksiin sekä mm. Matti Telemäen ja Ilkka Mäkelän näkemyksiin sekä käytännön kokemuksiin elämyspedagogisesta ohjaamisesta. 

Kirja ei tuonut varsinaisesti uutta oppia, mutta se auttoi ymmärtämään ehkä joitakin koulussa tehtyjä harjoitteita, ja yleensäkin tapahtuneita asioita syvällisemmin ja niin, että niistä jäi muistijälki. Mietin, olisiko kirjaa voinut lukea ennen kurssin alkua, mutta totesin, etten ehkä olisi ymmärtänyt/ en ehkä olisi jaksanut keskittyä siihen. Nyt kun pohjalla oli jo taitoja, joita oli helppo liittää tekstiin, lukeminen oli todella mielenkiintoista. 

Suurimman ahaa-elämyksen koin ryhmän vaiheita lukiessa!  Jotakuinkin homma meni niin että ensin ollaan yksinäisiä, sitten on kuppikuntia. Sitten kuppikunnat hajoaa, muodostuu tiivis ryhmä. Ja meillä noita kuppikuntia oli! En voi sanoa niiden hajonneen kokonaan, mutta kuppikunnista on kyllä irtaantunut jäseniä. Tuo ryhmädynamiikka oli vaan kuin suoraan meidän kurssilta, ja se nauratti ja samalla vähän itkettikin :D

Tämä kirja oli luonteeltaan sellainen, että se pitää lukea toistamiseen. Ehkä uudestaan, ja vielä uudestaan, jotta sen kaikki tarkoitukset ymmärtää täysin. Tämä kuuluu myös niihin opuksiin jotka tulee hommattua omaan kirjahyllyyn, sitten kun mulla on se kirjahylly. Melkein sellainen täytyy hommata ihan vaan tätä aihetta varten :)

Kirja on oikein loistava tiivistetty opus siitä mitä se seikkailukasvatus on pähkinänkuoressa. Ja mä todella tykkäsin lukemastani. Ja olen muistanut suositella sitä kaikille, jotka ovat kysyneet helppoa ja mukavaa luettavaa kurssikirjalistalta.

Lyhennelmä kirjasta löytyy tämän linkin takaa.