Projekti etenee

Yllättävän aikaavievää projektin koordinointi! En kyllä ihan osannut odottaa kuinka kauan ihan jonkun pienenkin asian kanssa saa aikaa vietettyä.
 Eilen aamulla yritin olla viisas ja hoitaa kaikki arkiset ongelmat alta pois ennen iltapäivällä olevaa palaveria. Vaikka aloitin heti aamulla, huomasin, ettei aikatauluni ihan sopineet suunniteltuun, en nimittäin ehtinyt edes avata konetta ennen palaveria... Laitoin läppärini sentään latautumaan kaiken muun lomassa mutten katsonut sitä että johto ei ollut edes seinässä :D

Kaikki osaset näyttää nyt ihan toimivilta noissa mun tiedostoissani. Kaikenkaikkiaan on 4 kohdetta ja 6 ohjauspäivää joihin pitää rakentaa seikkailullisia aktiviteettejä. En ole vielä ehtinyt tutustumaan kun vasta yhden projektin ohjelmaan tarkemmin mutta aika hienolta näyttää. Esimerkiksi Kiljavan Opiston eräopasopiskelijat pääsee tutustumaan allasmelontaan pedagogisesta näkökulmasta sekä opiskelemaan erilaisia ryhmäytysleikkejä ja alaköysiratoja juuri meidän kasvatuksellisesta näkökulmasta. Mun oli ihan pakko ilmoittaa itseni noiden aktiviteettien testiryhmään ihan silkasta mielenkiinnosta - on jännä nähdä miten opiskelijatoverit hyödyntää kaikkea aiemmin syksyllä opittua. Ja jos vaan nyt kaikki tähdet ja kuut on mulle suotuisat, pääsen vielä seuraamaan ihan oikeeta toimintaa eräoppaiden kanssa. On vaan sellainen pieni juttu, että seikkailukoira2 pitäisi saapua Espanjasta Suomeen tuolloin ja on vielä vähän epävarmaa haenko koiran kotiin jo tuolloin vaiko vasta myöhemmin pohjosemmasta.

Hieman ahdistaa, että mun liikkumiset luonnossa on kuluneelta viikolta jääneet tosi lyhyiksi visiiteiksi. En ole ehtinyt edes tuohon 700m päässä olevaan pikkumetsään kun kerran tällä viikolla! Edellispäivänä kiiruhdin koulun jälkeen Kytäjä-Usmin ulkoilualueelle ja ehdin kiertää pienen Piilolammin ennen kun tuli pimeää. Pimeässä liikkuminen varsinkaan yksin ei oo mun lempparijuttuja kun tuosta mun koirastakaan ei oo iloa jos joku peto tulisi vastaan polulla :D Olen vuoden asunut täällä, mutten ole ehtinyt kollaamaan Kytäjä-Usmin retkeilyreittejä oikeastaan lainkaan.. Joskus talvella kävin sieltä etsimässä parin tunnin lenkin mitä sitten kulutin ahkerasti sen talven.. Nyt katsoin jo kartasta mitä haluan seuraavaksi etsiä sieltä, jos vaan ehtisin sen toteuttaa lupaan kirjoittaa siitä tännekin!

Suurin työ projektissa oli väsätä nuo työvuorolistat. Lisähaasteen toi eri toimintojen harjoituspäivät... Jos joku voisi ohjata toisessa, olisi hän samaan aikaan harjoittelemassa toisessa jne.. Sain ne nyt jotenkin tehtyä ja odotan mielipiteitä muilta. Olin vähän pettynyt ihmisten oma-aloitteisuuteen.. Tein kokonaan uuden facebook-ryhmän johon kutsuin jokaisen opiskelijan ja nyt eilisen ja edellispäivän julkaistujen juttujen lukijamäärät on alle 10/teksti. Vaikka koulussakin luulin potkineeni ihmisiä ilmoittamaan vapaaehtoisuutensa eri toimintoihin, ei loppujenlopuksi niin tehnyt kuin 7/18... Se vaan tietää mulle enemmän töitä. Toisaalta, mun on nyt helppo sanoa milloin kukakin tulee, kun kukaan ei ilmoittanut milloin ei ehdottomasti käy.

 Eilisessä palaverissa olin vielä ehkä vähän pihalla vaikken sitä sillon tajunnut, mutta nyt kun viime yön pyöritin noita lappuja ja lippuja tuntuu että saan vähän käsitystä tästä kokonaisuudesta. Palaverissa meiltä kysyttiin fiilikset ja kuten mullakin, niin muillakin oli fiilikset kohonneet aiemmasta. Projektipäälliköiltä kysyttiin vielä erikseen onko kaikki ryhmäläiset osallistuneet tasapuolisesti. Yhtä lukuunottamatta kaikki vastasivat, ja tämän yhdenkin kysyin ohimennen ja sielläkin ilmeisesti kaikki on ok. Aijon vielä ensi viikolla käydä läpi ryhmiä ja haastatella ryhmän jäseniä jos hiukkaakaan on sellainen olo että joku ei tee täysiä.. Omia aavistuksia mulla jo onkin, ja aika kivasti niitä tulee esiin. Kaikki vaan hirveesti jännittää mitään toisista sanomista ja "tyydytään kohtaloon"..  Sitten kun on ihan 1-2 henkeä juttelemassa niin aukeaa ihan uusi käsitys asioista.. Mutta siis pääpiirteittäin kaikki nyt toimii ja kaikki tekee - se on pääasia!

Palaverin jälkeen kävin (taas) pikaisesti lenkin koiran kanssa. Sääksjärvi oli ihan tyyni, oli niin hieno katsoa auringonlaskua! Huomasin myös, että rannassa on SUP-vuokraamo. Mun viime kesän to do-listalle kuului suppailu, mutta se vaan jäi kun tein ihan hullusti töitä. Ensi keväänä sit!

Keskiviikko-iltana kävin koiran kanssa vielä ulkotulibileissä. Viime vuoteen verrattuna oli vähän laimeampaa menoa kun jengi ei tullut paikalle... Meitä kakkosia oli ihan kivasti, mutta ilta meni vaan toisten kanssa jutteluun ja kaikki leikit ym jäi pelaamatta. Oli niin kiva istua Sääksen rannassa ulkotulien keskellä kun kuu valaisi järveä... Ja ekaa kertaa tuli juteltua enemmän vaihtarien kanssa! Se on niin jännää, miten itselle aika arkinen asia on  jollekin niin uutta.. Espanjalaiset ei meinaan ennen olleet nähneet maata jäässä ja aamulla olivat säikähtäneet sitä :D

Seikkailukoira joutuu nyt nukkumaan sisällä harmittavan paljon, mutta eiköhän tilanne korjaannu kun pikkuSeikkailukoira kotiutuu kylmään Suomeen!

Viime yönä havahduin puoli kaksi siihen että en ollut syönyt illalla mitään seiskan jälkeen ja koirakin oli lenkittämättä... Tein vaan niin intensiivisesti työvuorolistaa :D Potkin itseni pihalle ja pakotin nukkumaan.. Tänään aamulla heräsin 6.30 ilman kelloa ja suoraan hakkaamaan tätä läppärin näppistä. Nyt on lista julkaistu. Enää pitää käydä kaupassa, siivota vähän lisää ja sitten lähdetäänkin Seikkailutyttöjen + muutaman muun koulukaverin kanssa tutustumaan Hyvinkään yöhön TuoppiTourin merkeissä. Onneksi huomenna on koiran kanssa kisat niin saa mennä limulinjalla ;D

Pelkäsin muuten etten tänä vuonna ehdi tekemään harkkapäiväkirjan yöjuttureissua, mutta nyt on yksi suunnitelma mikä ehkä toteutuu.. Lisää siitä sitten! Kävin myös juttelemassa Hopsarin kanssa koululla ja alkaa näyttää siltä että nyt mä oikeasti muutan laskettelukauden jälkeen takaisin länteen ja hoidan koulut sieltä loppuun (samalla vaihdan kampusta).. Tää piti tapahtua jo tänä syksynä, mutta sitten onneks asiat meni miten meni ja kesän aikana rakensin elämän alusta tähän pisteeseen. Tän takia myös työharjoittelu jää tältä syksyltä/talvelta väliin Lapissa, vaikka eka sinne hinguinkin mennä. Ens keväänä lähetään taas lappiin vaeltamaan ja alkuvuodesta laskettelemaan, eikä siihen oo niin kauhean kauaa jos miettii kuinka nopeast aika rientää!

Seikkailukasvatus järjestö- ja nuorisotyössä 10op

Tänään alkoi viimeinen rutistus opinnoista, kun nämä on suoritettu pitäis kasassa olla 27op.. Voi kuitenkin olla että mun kohdalla vähän vähemmän, sillä en saa ehkä tehtyä harjoituspäiväkirjaan sellaisia harjoituksia joita olisin halunnut tehdä ennen kun vasta ensi keväänä..

Harjoittelupäiväkirjan ekat 50h on jääneet takuulla vajaaksi, en ole vielä ehtinyt kokoamaan niitä yhteen ja laskea mikä on saldo nyt. Viime viikoilla kun olisi perjaatteessa ollut harjoituspäiväkirjalle aikaa, istuin joko enkun tunneilla tai sitten olin töissä. Uusi auto tuli hommattua vanhan tilalle ja vanhasta tuli jo romutustodistuksetkin, taistelu vakuutuksen kanssa jatkuu edelleen, ja tämän takia rahatkin on sen verran vähissä että töitä on pakko tehdä aina kun vaan on pienikin vapaa jossain välissä jotta saan jääkaappiinkin jotain muuta kuin valon ja kaikki muutkin kulut maksettua. Onneksi työpanoksestani on tykätty aiemmissa työpaikoissani ja niiden kautta tiedossa on ainakin tarjoilijan töitä keikkoina. Kun hiihtokausi nyt vaan alkaisi, pääsisin myös hiihtokeskukselle talveksi töihin =)

Aamulla kouluun ajellessa motivaatio oli aika nollissa, eikä se juuri noussut ensimmäisen 20 minuutin jälkeen luennollakaan. Siirryttiin pian suomalaisten kanssa eri luokkatilaan ja saatiin enemmän infoa tulevasta, jolloin huomasin jo suunnittelevani päässä jotain ohjausjuttuja vaikken edes tiennyt mihin ryhmään menen.

Otamme osaa Liikkuva Koulu -projektiin ohjaamalla 2 x kahta yläkouluryhmää sekä järjestämme eräoppaille erikseen yhden päivän seikkailumenetelmiä sekä HUMAKin opiskelijoille oman sählyturnauksen. Ohjauksia toteutetaan kampuksella sekä yläkouluilla.

Tarkoitus oli valita keskuudestamme puheenjohtaja sekä sihteeri kokoukselle jossa päätettiin kuka osallistuu minkäkin ryhmän toiminnan suunnitteluun. Puheenjohtajan valintakin meni persiilleen, kun yksi oli ainoastaan vapaaehtoinen ja häntä ei huolittu tehtävään koska hänellä oli jo entuudestaan paljon kokemusta ko tehtävästä. Niinpä luokkalaiset huusivat vain yhden opiskelijan nimen ja lehtori meni tähän mukaan, vaikka opiskelija ei olisi halunnut ottaa tehtävää vastaan, ei hänellä ollut vaihtoehtoja. Lupauduin itse sihteeriksi vapaaehtoisesti.
 Koko ryhmien jako meni ihan päin helvettiä suoraan sanottuna. Meno oli ennemminkin yläasteelta kuin ammattikorkeakoulusta - ne ketä ensin huusi minäminäminä pääsi ryhmiin. Olin vielä kirjoittamassa aiempia nimiä ylös kun huomasin nimeni jo listalta, jonka suunnittelijat ohjaavat ohjelmat sen verran kaukana, että niinä kahtena päivänä kun joudun tapahtumapaikalle ajamaan kertyy mittariin 204 kilometriä yhteensä. Toisella yläkouluryhmällä on yksi päivä tuolla kauempana missä meillä kaksi päivää, mutta heillekin luvattiin pikkubussi koulun puolesta kun taas meille ei korvata kuluja.. Pääsin tästä asiasta kyllä ylitse sen jälkeen kun pääsin ensin syömään :D
 Jokaiselle suunnitteluryhmälle piti erikseen valita projektinjohtaja. Ajattelin ensin että voisin lupautua tähän, mutta kun meidän projektinjohtajaa päätettiin määräsi puheenjohtaja sen hyvin yksioikoisesti ryhmän vahvimman henkilön pestiksi kysymättä muilta mitään.  Tiedostin heti sillä hetkellä ettei ryhmätyön teko tulisi olemaan kovin helppoa, joko teen tasan ja vain oman tehtäväni tai sitten keksin jotain muuta.. Ja niinhän keksin plän B:n.

Lupauduin koko roskan, siis koko neljän pienemmän projektin projektikoordinaattoriksi. Homma on aika laaja, mutten tarkalleen vielä tiedä mitä kaikkea mun nyt kuuluisi tehdä. Ilta on mennyt aika haipakkaa kun olen tässä kolme tuntia pyörittänyt exceliä ja koittanut saada jonkunlaisia taulukoita aikaan - mutten vieläkään ihan tarkkaan tiedä miten sen toteuttaa.. Suurin murhe on tällä hetkellä työaikaseurannan tekeminen koko ryhmälle niin että siitä kuuluisi mahdollisimman vähän kitinää ja se olisi mahdollisimman helppo. Hommaan tuo lisähaastetta se, että jokaisen pitää kirjata päivittäin muutamalla sanalla mitä on tehnyt projektin eteen. En oikein tiedä pyytäisikö kaikilta nuo jälkeenpäin nippuna ja sitten kokoaisi ne ja kirjaisi nyt vain paikallaolot x/-  menetelmällä ylös...  Erillisen sovelluksen hyödyntäminen on kovin vaikeaa tällä ryhmällä :/

Kävin koulun jälkeen auttamassa alkuperäistä ryhmääni alkuun, sillä tuota ryhmää suunnitteli muuten vain kaksi henkilöä. Vähän ahdisti yksi mielipide "tähän ei sitten panosteta"... Mutta onneksi nyt kun ohjauspakko poistui koordinaattorin roolin myötä, voin jäädä vähän taka-alalle ja olla vain ideoija tuossa porukassa ilman että tarvitsisi kantaa niin paljoa vastuuta  vielä erikseen siitä.

Ja ainiin... Olin viime viikolla menossa iltarasteille mutta ei sellaisia enää ollut kotipaikkakunnallani! Selvitin kuitenkin, että alle 21 vuotiaat saa osallistua heillä maksutta, joten ensi kevään ja kesän osallistun takuulla noille rasteille!

Koulun jälkeen kävin nollaamassa aivoja koiran kanssa vielä Kytäjä-Usmin ulkoilualueella. Vaikka olen vuoden asunut täällä, en ole koskaan ehtinyt noita polkuja tutkia kovinkaan paljoa. Hyvinkään laurea järkkää parin viikon päästä opiskelijoille seikkailuillan tuolla johon kuuluu 10 km lenkki erilaisin seikkailurastein. Ilta huipentuu nuotiolle ja metsään voi jäädä telttailemaan. Kysyin vielä erikseen huolittaisiinko SK porukkaa Humakista mukaan ja vastaus oli myönteinen. Olisi kiva mennä, mutta tietysti seuraavana päivänä olisi iso työkeikka länsi-suomessa.. Pitää nyt miettiä mitä tehdä, mutta sen tiedän että tuolla täytyy liikkua nyt useammin =)

Kiipeilyä alaköysillä, yläköysillä sekä koreilla

Maanantaina rakentelimme koulun pihamaalle erilaisia alaköysiratoja, pohdittiin niiden turvallisuusriskejä, ohjeistushuomioita yms ja sitten ohjattiin toinen toisellemme rastit.

Alaköysien jälkeen siirryttiin korikiipeilyyn, mikä jäi vähän pintapuoliseksi pelkästään aktiviteetiksi.. Korikiipeily on yksi "vakiovaruste" elämysyritysten valikoimassa, sillä se on helppo järjestää melkein missä tahansa, se tarjoaa jännitystä sopivasti jokaiselle, se ryhmäyttää jne... Nyt kuitenkin me mentiin valmiille radalle, ei siis esimerkiksi rakennettu itse ko toimintapistettä vaan köydet oltiin käyty sitomassa jo etukäteen korkealle puihin. Ainoa mitä nähtiin oli alhaalta katsottuna solmut ja niistä pystyi kyselemään jotakin, mutta kun köysien solmijakaan ei ollut ohjaava lehtori, ei ihan kaikki saaneet haluamiaan vastauksia eri solmuista... Näin ollen me nyt tiedetään mihin korikiipeilyä voi käyttää ja millaisia ryhmiä sille voi tuoda ohjattavaksi ja kenelle sitä voi järjestää, mutta me ei tiedetä miten itse sitä voitaisiin järjestää, joten "palvelu tulee ostaa ulkopuoliselta"..
 Tokihan me saamme lainata koululta varusteita ja rakennella noita juttuja mielinmäärin itseksemme, että viimeistään netistä löytyy ohjeita jos jonkinlaista, eli ei se hätä nyt ole kovin suuri tämän asian suhteen mutta kuitenkin =)

 Tiistaina käytiin Mustikkamaalla Seikkailupuisto Korkeessa tutustumassa yläköysiratoihin, eli samoja kuin alaköysiradat mutta korkeammalle rakennettuna.
 Meillä piti kai olla varattuna tuo mesta kolmeksi tuntia vain meille, mutta siinä odotellessa alkoi väkeä tulla koko ajan vaan enemmän ja enemmän paikalle, ja tosi vihasia ihmisiä. Selvisikin, että syyslomasesongin vuoksi paikka oltiin avattu myös muille klo 12 alkaen.. Meitä tuo ei niinkään haitannut, mutta niitä muita se tuntui ottavan suuresti pannuun. Eräskin äiti opettamalla opetti lapsiaan ohittelemaan jonossa ja radoilla viisveisasivat turvallisuusohjeista jottei tarvitsisi odotella niin paljoa... =D
 Alkuun meille näytettiin valjaiden pukeminen ja Smart-koukkujen kiinnitys vaijereihin.

 

Tämän jälkeen tehtiin harjoitusliuku ja oltiin vapaita valitsemaan haluamamme radat. Kävin 1, 2, 3 ja nelosen. Vitosta kävin kurkkimassa mutta tulin pois heti alkuun, koska se oli turhan vaikea vetää heti ekaksi :D Noissa helpoissa riitti kyllä haastetta ja jännitin jonkun verran kaikkia epävakaita alustoja joissa piti selviytyä. Lohduttavinta oli kuitenkin 2. radalla kun lehtori takanani totesi että jos tiput tai jännittää liikaa niin noihan on kaikki pelkkiä liukuja loppujen lopuksi.. Tuota ajatusta öpyöritellessäni uskalsin mennä kaikista jotka tuli eteeni... Juteltuani kiipeilyn jälkeen muiden kanssa, oli osa tajunnut tuon saman ja osaa vähän harmitti kun ei ollut tajunnut..

 

Kolmen tunnin kiipeilyn jälkeen käytiin taas sama reflektio kuin korikiipeilyssä ja todettiin mille ryhmille tämä sopisi, millaisia tuntemuksia kenelläkin oli jne.. Tuon jälkeen kiidin sitten metroon ja lähdin seikkailemaan kohti Kamppia ja bussia, sillä matkustin vielä illalla kotikulmille Raumalle. Hirveä hinku olisi päästä luontoon seikkailemaan ja täyttämään harkkapäiväkirjaa, mutta ainakin tämä päivä pitää vielä malttaa.. Selkä otti eilisestä kiipeilystä vähän osumaa ja on nyt kipempi.. Tänään olisi tarkoitus käydä katsomassa uusia autoja, sillä Jyväskylän seikkailuilta kotiutuessa ajoin autoni sillan rotvalliin tampere-helsinki motarilla valkeakosken kohdilla sunnuntai aamusta... Laitetana tähänkin nyt muistokuva rakkaasta peugeotista, jonka kestävyys kyllä yllätti jokaisen...

 

 

Iltarastit

Johan oli rastit!

Käytiin isolla porukalla osallistumassa Rajamäen Rykmentin iltarasteilla Röykässä. Tietysti ratoja valitessa ajatus oli että kolme on liian lyhyt, viisi on sopiva.

Lähdettiin ensin pienryhmänä, mutta aika pian erkanin koirani kanssa yksin kun halusin vauhdilla suorittaa rastit. Mulla ei ollut kompassia, ei taskulamppua... Vannon että jatkossa on. 7 ekaa rastia löytyi helposti, mutta sitten alkoi tökkiä kun alkoi hämärtyä. Lopuksi mun oli pakko luovuttaa ja tulla vaihtarien mukana loppumatka, koska heillä oli lamppu..

Kokonaissaldo oli 15/17 ja aikaa meni.... Ei saatu emit-kuitteja, joten aikakin jäi saamatta.. Piste suljettiin ennen kun oltiin perillä, vaikka eka luettiin että 20.30 tai 21.30 suljetaan ja me oltiin 20.15 perillä..

Mukavaa oli ja varmasti menen toistekin!

Geokätköily ja kiipeily

Sunnuntai-aamulla sain idean kokeilla geokätköilyä, sillä en ollut kokeillut sitä aikaisemmin. Etsin netistä tietoa ja mietin miten toteutan retken ilman gps-laitetta.

Katsoin koordinaatit geocatching-palvelusta, siirsin koordinaatit kansalaisen karttapalveluun ja avoin retkikartan auki puhelimesta hätätapauksia varten. Hienot kuvatkin oli tästä, mutta ne on nyt tuossa toiseen kertaan hajonneessa vanhassa puhelimessa... Kävin sunnuntaina kuitenkin ostamassa vielä uuden puhelimen eli jatkossa mulla on myös kuvia =)

Asuntoni lähellä on viisi geokätköä. Valitsin ensin niistä neljä, koska ne osui kätevästi lenkkeilymaaston viereen. En edes syönyt aamiaista, kun ajattelin että homma on ihan helppo.. Lähdin 7.30 kotoa ja palasin 10.00 löytämättä yhtäkään kätköä - olin sentään oikeissa paikoissa joka kerta.

Vaikeutta oli oikeastaan helpoissa paikoissa ainoastaan toiset lenkkeilijät. Käytin keskimäärin 30 minuuttia kolmeen ensimmäiseen kätköön, mutta välillä jouduin siirtymään pois alueelta toisten lenkkeilijöiden ihmettelyjen takia. Mulla oli koira mukana, ja kesken yhden kätkön kääntelyä tuli sitten esimerkiksi iso lauma lenkkeilijöitä leikittämään koiriaan sille samalle leikkikentälle missä minä olin..

Retkikartta.fi piirsi viivaa aina kun laitoin sen päälle ja verrattuani sen karttaa kansalaisen karttapalvelun karttaan voin todeta olleeni oikeissa paikoissa kyllä, kätköt oli vaan sen verran vieraita ettei osunut silmiin. Kahta kätköä olen käynyt ohimennen vielä ihmettelemässä mutta en vaan keksi missä ne siellä on!

Kätköilyyn jäi kyllä koukkuun, ja olen varma että jatkan tätä vielä myöhemminkin!


Sovittiin kiipeilytreffit Hyvinkään VehkaCenteriin neljän muun opiskelijan kanssa. Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt VehkaCenterin kiipeilyseinillä (tai edes tiennyt niiden olemassaolosta), joten jokaiselle homma oli ihan uutta. Seinät (boulderointi mukaanlukien) oli kuitenkin varattuna kun mentiin paikalle ja meillä oli reilu tunti ylimääräistä aikaa. Kerroin sitten aamun epäonnistuneesta kätköilystä ja muistin että siinä lähellä on parikin piiloa.. Lähdettiin yhteistuumin etsimään niitä, nyt pelkästään kartan avulla. Olen varma, että olisimme löytäneet piilon, jos se olisi ollut oikeassa paikassa. Etsittyämme tovin, allekirjoittanut ja pari muuta oli sen verran uteliaita että kurkattiin loki ja kuvat netistä. Jos emme olisi lukeneet "löytyi märkänä"..... ja muita loggauksia, ei varmaan oltaisi palattu uudestaan löytöpaikalle. Piilo löytyi maasta asfaltilta ja oli suorastaan onni että sen löysimme siitä. Kätkö oli siis auennut, purkki oli ilman kantta ja lokivihkokin vähän kummallisen kärsinyt. Alueella tehtiin juuri kattoremonttia joten kuka vaan olisi voinut heittää mustan filmipurkin roskikseen.. Pelastettiin kätkö ja jemmattiin se uudestaan niin että sen voi joku löytääkin. Ei ihan heti tosiaan tullut mieleen että kätkö olisikin "vain roska" maassa..

Tuohon kätköön ei mennyt kauaa aikaa, joten otettiin seuraava. Mielestäni laitoin karttaan oikeat koordinaatit ja ymmärrettiin heti missä piilo olisi.. Kummasteltiin vaan mitä se tekee keskellä palolaitoksen pihaa, mutta todettiin että koordinaatit ei varmaan ole tarkkoja. Hajaannuttiin alueelle etsimään jokaikinen kivi ja kanto, puu ja kolo. Kun aika alkoi käydä vähiin älysin vielä tsekata mitä laitoin kaverin puhelimeen koordinaateiksi ja todettiin että pieleenhän meni, toinen koordinaatti olikin jäänyt edellisestä piilosta ja siksi sijainti oli kummallinen. Sovittiin että katsotaan kiipeilyn jälkeen tämä, muttei enää ehditty ennen pimeää.

Kiipeilylle oli varattu kokonaan oma huone, mikä oli kiva, koska saatiin olla ihan keskenämme. Seinät erosi kuitenkin valtavasti Salmisaaren seinistä (tosin hintakin oli vain 5 € opiskelijoilta, joten ei me valiteta!), pystyi siellä tästä huolimatta kuluttamaan 2 tuntia aikaa 5 opiskelijaa ja ihan hikeäkin pukkasi! Haastetta riitti siis!
 Seiniä oli kolme, kaksi reittiä jokaisessa. Lyhyellä matikalla 6 eri rataa. Käytännössä kuitenkin taisi olla neljä suoritettavissa. Otteita ei ollut jaoteltu mitenkään esim väreittäin vaan kaikki otteet kuului seinän reitille. Niitä ei myöskään oltu hirveästi mietitty, sillä jossain oli niin isot välit että käytännössä normaalipituisen oli mahdotonta saada niistä edes kiinni. Ongelmanratkaisua siis riitti yllinkyllin. Kaksi reiteistä oli kaikkien suoritettavissa, mutta loput... Ei meistä tainnut kukaan päästä niitä puolta seinää pidemmälle? Mukavaa oli siitä huolimatta! Tärkeimpänä oppihuomiona oli kyllä kokemuksellinen oppiminen siitä, että ristiintarkistus on aina tehtävä kunnolla! Jokainen varmasti katsoi kaverin solmut ja sulkkareiden kiinnitykset, mutta ensimmäisen kiipeilyn jälkeen vähän kiristykset jäi katsomatta.. Viimeisiä kiipeilytä tehdessä huomattiinkin että valjaat oli löystynyt liikaa ja alastulot sattui ihan törkeästi..!!!!!!!

Luento: Ohjaajataidot

Aamupäivällä käytiin luenttoa ohjaajan taidoista, näistä muutama huomio.

Nelijako, jatkot liittyy ohjaamiseen ja omaan taitoon

Novice -> Ei tiedä mitä osaa tai mitä ei voi tehdä
Intermerdiate-> Tietää mitä ei voi tehdä
Competent-> tietää mitä voi tehdä
Master-> taito tulee selkärangasta, ammattitaito vakuuttavaa

Jos mietin omia kykyjäni noihin kategorioihin, niitä olisi esimerkiksi nämä

Novice-> auton korjaus, kiinan kielen puhuminen
Intermediate-> Neulominen, kajakkimelonnan ohjaus
Competent-> huilun soiton opettaminen, nuoriso-ohjaus esim nuokkarilla
Master: Ratsastus, pyöräily....

Kun harrastajan taidot on Intermediaten ja Competentin välillä, on hän kykenevä ohjaamaan omien kykyjensä rajoissa.

Ohjaaja ohjaa aina 1/3 osalla ammattitaidostaan, ei koskaan täydellä taidolla! Syynä se, että ongelmatilanteen tullessa eteen ohjaajalla tulee olla aina extrataitoa käyttää ohjaamisessa ja toiminnassa. Ohjaajalla ei tarvitse olla ammattitaitoa ohjaamansa lajin joka saralta 3/3 arvoisesti, vaan esimerkiksi jos hän osaa ohjata kiipeilyssä valjaiden pukemisen ja solmut voi hän ohjata ne, ja joku muu itse kiipeilyn ja varmistamiset.

Ohjaajaksi tullaan vain ohjaamalla!

Melontaa itsenäisesti

Jäätiin kiipeilyn jälkeen vielä melomaan koululle. Otin poikaystäväni mukaan, joten aukkopelastautuminen oli edessä, pääsin samalla myös ohjaamaan melontaa ekaa kertaa.

Olen liian mukavuudenhaluinen kaatamaan itseäni veteen (tiedän, heikkoa ohjaajataitoa!), joten opetin videoiden avulla aukkopelastautumisen pohjat, rannassa briiffasin loput ja sitten itse toimintaan.

Aukkopelastautuminen sujui itsessään hyvin, mutta rescuutus ei sitten ihan niin hyvin. Tuuli oli kovaa joten aaltojakin oli. Kun saatiin Jarkko kaatumaan ja hengissä ylös, oltiinkin jo ajauduttu ihan rantaan. Piti siis hinata kajakit vielä kerran kauemmas rannasta jotta saatiin tehtyä rescuutus loppuun. Vähän meni sähläämiseksi ja oli tosi tosi tosi vaikeeta ohjata tutulle ihmiselle kun aloin nauramaan liikaa... Saatiin tehtyä rescuutus ja vaihdettua kuivat vaatteet ja sitten takaisin veteen.

Ohjeistin kajakkiin nousun vedestä käsin, mutta erittäin hyvin koska suoritus oli täyden 10 arvoinen :D Käytiin pieni aika melontatekniikkaa läpi melonnan lomassa ja homma alkoi sujua hyvin. Lenkki ei ollut pitkä, mutta saatiin aikaa kaikkiaan kulumaan 3 tuntia. Varmasti melotaan jatkossakin, sillä sen verran mukavaa puuhaa se oli!

Huomasin vaan mitä on ohjata toimintaa jossa ei itsekään ole kovin hyvä ja itsevarma. aukkopelastautuminen ja kaataminen yleensäkin on mun heikkoudet ja sen huomasi siitä että mun oma tietotaito ei ollut ihan niin hyvä, koska oon jännittänyt näitä asioita läpikäydessä todennäköisesti niin paljon että kaikki ei oo jäänyt kovin syvälle päähän. Tekniikat sensijaan on mun vahvuus ja niitä ohjeistaessa olo oli tosi itsevarma.

Kiipeily seinillä

Käytiin harjoittelemassa kiipeilyä käytännössä Salmisaaren Kiipeilyareenalla. Meille oltiin varattu yksi nurkka 8 m seinillä. Aluksi käytiin läpi käytännön juttuja ja lämmiteltiin yhdessä, sitten siirryttiin seinälle. 

Ei saatu mitään kiipeilytekniikkaohjeistusta sen enempää vaan ideana kaiketi oli että jokainen oppii yrityksen ja erehdyksen kautta. Alkuun en uskaltanut kun puoleen seinään, mutta mitä enemmän kävin seinällä, sitä ylemmäs uskalsin. Iltapäivällä sain myös lisävinkit kiipeilyyn ja niiden jälkeen kiipeily alkoi tuntua oikeesti tosi kivalta. 

Boulderointi on mun uus lempparijuttu! Kiipesin ensin tuon pallon päälle suoraa seinää ja siitä jäi sairaan hyvä fiilis. Mietin uskallanko kiivetä toiseen kertaan koska fiilis oli sellanen että se ois vähän riskiä pilata se.. Mut kävin sit vielä ton kaarevan seinän boulderoimassa ylös ja lopetin siihen. Kiipeily oli tosi helppoa! Luulin että se ottais käsille enemmän mut ilmeisesti tekniikkani oli aika hyvä (tai kunto vaan niin hyvä) kun tänään ei tunnu missään että eilen olis kiipeillyt koko päivän.

Kiipeilyn lopuksi pidettiin vielä reflektio. Koin pienen valaistumisen aiheesta "miksi seikkailukasvatusta pidetään". Aiheesta on puhuttu kyllä aiemmin, mut nyt jotenkin kaikki konkretisoitui.

Mietittiin missä tilanteissa henkilökohtaisen kasvun alueella koetaan kasvua ja missä sosiaaliset taidot kehittyy. Jos mietitään että erityisryhmä tulee kiipeilemään (ja tekee muitakin samalla tavoitteella olevia aktiviteetteja), siirtyy kiipeillyssä saadut taidot myös sinne arkeen, esimerkiksi luokkaympäristöön. Tärkeää on aina miettiä tavoite toiminnalle. Tavoitteeksi voi ottaa esimerkiksi kommunikaatio ja motoriset taidot, jolloin tehtävä voi olla esimerkiksi "kiivetkää nämä viisi seinää jokainen päivän aikana" jolloin ryhmä joutuu tekemään yhdessä päätöksiä ja keskustelemaan keskenään "pakotettuna" (kuitenkin muistaen että seikkailukasvatus on aina vapaaehtoista). Näin lyhennettynä ajatus, mutta mä ainakin koin sellaisen valaistumisen tän asian kanssa. Jatkettiin vielä aiheesta juttelua illalla kotona poikaystävän kanssa kun molemmilla on ohjauskokemusta nuorten kanssa ja saatiin vähän syvennettyä tätä aihetta =)