Katsoin koordinaatit geocatching-palvelusta, siirsin koordinaatit kansalaisen karttapalveluun ja avoin retkikartan auki puhelimesta hätätapauksia varten. Hienot kuvatkin oli tästä, mutta ne on nyt tuossa toiseen kertaan hajonneessa vanhassa puhelimessa... Kävin sunnuntaina kuitenkin ostamassa vielä uuden puhelimen eli jatkossa mulla on myös kuvia =)
Asuntoni lähellä on viisi geokätköä. Valitsin ensin niistä neljä, koska ne osui kätevästi lenkkeilymaaston viereen. En edes syönyt aamiaista, kun ajattelin että homma on ihan helppo.. Lähdin 7.30 kotoa ja palasin 10.00 löytämättä yhtäkään kätköä - olin sentään oikeissa paikoissa joka kerta.
Vaikeutta oli oikeastaan helpoissa paikoissa ainoastaan toiset lenkkeilijät. Käytin keskimäärin 30 minuuttia kolmeen ensimmäiseen kätköön, mutta välillä jouduin siirtymään pois alueelta toisten lenkkeilijöiden ihmettelyjen takia. Mulla oli koira mukana, ja kesken yhden kätkön kääntelyä tuli sitten esimerkiksi iso lauma lenkkeilijöitä leikittämään koiriaan sille samalle leikkikentälle missä minä olin..
Retkikartta.fi piirsi viivaa aina kun laitoin sen päälle ja verrattuani sen karttaa kansalaisen karttapalvelun karttaan voin todeta olleeni oikeissa paikoissa kyllä, kätköt oli vaan sen verran vieraita ettei osunut silmiin. Kahta kätköä olen käynyt ohimennen vielä ihmettelemässä mutta en vaan keksi missä ne siellä on!
Kätköilyyn jäi kyllä koukkuun, ja olen varma että jatkan tätä vielä myöhemminkin!
Sovittiin kiipeilytreffit Hyvinkään VehkaCenteriin neljän muun opiskelijan kanssa. Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt VehkaCenterin kiipeilyseinillä (tai edes tiennyt niiden olemassaolosta), joten jokaiselle homma oli ihan uutta. Seinät (boulderointi mukaanlukien) oli kuitenkin varattuna kun mentiin paikalle ja meillä oli reilu tunti ylimääräistä aikaa. Kerroin sitten aamun epäonnistuneesta kätköilystä ja muistin että siinä lähellä on parikin piiloa.. Lähdettiin yhteistuumin etsimään niitä, nyt pelkästään kartan avulla. Olen varma, että olisimme löytäneet piilon, jos se olisi ollut oikeassa paikassa. Etsittyämme tovin, allekirjoittanut ja pari muuta oli sen verran uteliaita että kurkattiin loki ja kuvat netistä. Jos emme olisi lukeneet "löytyi märkänä"..... ja muita loggauksia, ei varmaan oltaisi palattu uudestaan löytöpaikalle. Piilo löytyi maasta asfaltilta ja oli suorastaan onni että sen löysimme siitä. Kätkö oli siis auennut, purkki oli ilman kantta ja lokivihkokin vähän kummallisen kärsinyt. Alueella tehtiin juuri kattoremonttia joten kuka vaan olisi voinut heittää mustan filmipurkin roskikseen.. Pelastettiin kätkö ja jemmattiin se uudestaan niin että sen voi joku löytääkin. Ei ihan heti tosiaan tullut mieleen että kätkö olisikin "vain roska" maassa..
Tuohon kätköön ei mennyt kauaa aikaa, joten otettiin seuraava. Mielestäni laitoin karttaan oikeat koordinaatit ja ymmärrettiin heti missä piilo olisi.. Kummasteltiin vaan mitä se tekee keskellä palolaitoksen pihaa, mutta todettiin että koordinaatit ei varmaan ole tarkkoja. Hajaannuttiin alueelle etsimään jokaikinen kivi ja kanto, puu ja kolo. Kun aika alkoi käydä vähiin älysin vielä tsekata mitä laitoin kaverin puhelimeen koordinaateiksi ja todettiin että pieleenhän meni, toinen koordinaatti olikin jäänyt edellisestä piilosta ja siksi sijainti oli kummallinen. Sovittiin että katsotaan kiipeilyn jälkeen tämä, muttei enää ehditty ennen pimeää.
Kiipeilylle oli varattu kokonaan oma huone, mikä oli kiva, koska saatiin olla ihan keskenämme. Seinät erosi kuitenkin valtavasti Salmisaaren seinistä (tosin hintakin oli vain 5 € opiskelijoilta, joten ei me valiteta!), pystyi siellä tästä huolimatta kuluttamaan 2 tuntia aikaa 5 opiskelijaa ja ihan hikeäkin pukkasi! Haastetta riitti siis!
Seiniä oli kolme, kaksi reittiä jokaisessa. Lyhyellä matikalla 6 eri rataa. Käytännössä kuitenkin taisi olla neljä suoritettavissa. Otteita ei ollut jaoteltu mitenkään esim väreittäin vaan kaikki otteet kuului seinän reitille. Niitä ei myöskään oltu hirveästi mietitty, sillä jossain oli niin isot välit että käytännössä normaalipituisen oli mahdotonta saada niistä edes kiinni. Ongelmanratkaisua siis riitti yllinkyllin. Kaksi reiteistä oli kaikkien suoritettavissa, mutta loput... Ei meistä tainnut kukaan päästä niitä puolta seinää pidemmälle? Mukavaa oli siitä huolimatta! Tärkeimpänä oppihuomiona oli kyllä kokemuksellinen oppiminen siitä, että ristiintarkistus on aina tehtävä kunnolla! Jokainen varmasti katsoi kaverin solmut ja sulkkareiden kiinnitykset, mutta ensimmäisen kiipeilyn jälkeen vähän kiristykset jäi katsomatta.. Viimeisiä kiipeilytä tehdessä huomattiinkin että valjaat oli löystynyt liikaa ja alastulot sattui ihan törkeästi..!!!!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti