Alaköysien jälkeen siirryttiin korikiipeilyyn, mikä jäi vähän pintapuoliseksi pelkästään aktiviteetiksi.. Korikiipeily on yksi "vakiovaruste" elämysyritysten valikoimassa, sillä se on helppo järjestää melkein missä tahansa, se tarjoaa jännitystä sopivasti jokaiselle, se ryhmäyttää jne... Nyt kuitenkin me mentiin valmiille radalle, ei siis esimerkiksi rakennettu itse ko toimintapistettä vaan köydet oltiin käyty sitomassa jo etukäteen korkealle puihin. Ainoa mitä nähtiin oli alhaalta katsottuna solmut ja niistä pystyi kyselemään jotakin, mutta kun köysien solmijakaan ei ollut ohjaava lehtori, ei ihan kaikki saaneet haluamiaan vastauksia eri solmuista... Näin ollen me nyt tiedetään mihin korikiipeilyä voi käyttää ja millaisia ryhmiä sille voi tuoda ohjattavaksi ja kenelle sitä voi järjestää, mutta me ei tiedetä miten itse sitä voitaisiin järjestää, joten "palvelu tulee ostaa ulkopuoliselta"..
Tokihan me saamme lainata koululta varusteita ja rakennella noita juttuja mielinmäärin itseksemme, että viimeistään netistä löytyy ohjeita jos jonkinlaista, eli ei se hätä nyt ole kovin suuri tämän asian suhteen mutta kuitenkin =)
Meillä piti kai olla varattuna tuo mesta kolmeksi tuntia vain meille, mutta siinä odotellessa alkoi väkeä tulla koko ajan vaan enemmän ja enemmän paikalle, ja tosi vihasia ihmisiä. Selvisikin, että syyslomasesongin vuoksi paikka oltiin avattu myös muille klo 12 alkaen.. Meitä tuo ei niinkään haitannut, mutta niitä muita se tuntui ottavan suuresti pannuun. Eräskin äiti opettamalla opetti lapsiaan ohittelemaan jonossa ja radoilla viisveisasivat turvallisuusohjeista jottei tarvitsisi odotella niin paljoa... =D
Alkuun meille näytettiin valjaiden pukeminen ja Smart-koukkujen kiinnitys vaijereihin.
Tämän jälkeen tehtiin harjoitusliuku ja oltiin vapaita valitsemaan haluamamme radat. Kävin 1, 2, 3 ja nelosen. Vitosta kävin kurkkimassa mutta tulin pois heti alkuun, koska se oli turhan vaikea vetää heti ekaksi :D Noissa helpoissa riitti kyllä haastetta ja jännitin jonkun verran kaikkia epävakaita alustoja joissa piti selviytyä. Lohduttavinta oli kuitenkin 2. radalla kun lehtori takanani totesi että jos tiput tai jännittää liikaa niin noihan on kaikki pelkkiä liukuja loppujen lopuksi.. Tuota ajatusta öpyöritellessäni uskalsin mennä kaikista jotka tuli eteeni... Juteltuani kiipeilyn jälkeen muiden kanssa, oli osa tajunnut tuon saman ja osaa vähän harmitti kun ei ollut tajunnut..
Kolmen tunnin kiipeilyn jälkeen käytiin taas sama reflektio kuin korikiipeilyssä ja todettiin mille ryhmille tämä sopisi, millaisia tuntemuksia kenelläkin oli jne.. Tuon jälkeen kiidin sitten metroon ja lähdin seikkailemaan kohti Kamppia ja bussia, sillä matkustin vielä illalla kotikulmille Raumalle. Hirveä hinku olisi päästä luontoon seikkailemaan ja täyttämään harkkapäiväkirjaa, mutta ainakin tämä päivä pitää vielä malttaa.. Selkä otti eilisestä kiipeilystä vähän osumaa ja on nyt kipempi.. Tänään olisi tarkoitus käydä katsomassa uusia autoja, sillä Jyväskylän seikkailuilta kotiutuessa ajoin autoni sillan rotvalliin tampere-helsinki motarilla valkeakosken kohdilla sunnuntai aamusta... Laitetana tähänkin nyt muistokuva rakkaasta peugeotista, jonka kestävyys kyllä yllätti jokaisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti