Oon aina välillä heikolla hetkellä tullut kirjoittamaan tänne täydellistä avautumista ja syvällistä pohdintaa, mutten julkaissut teksteä kuitenkaan. Nyt kun projekti on tullut maaliin ja oon yrittänyt sanoa kaikki poikkipuoliset sanat kanssaopiskelijoiden kuullen, voinen jotain laittaa myös tänne.
Viimeiset viikot oli raskaita, Huomasin etten vaan enää jaksa hoitaa projektijuttuja koulupäivien jälkeen ja toimeen ryhtyminen oli tosi raskasta. Sitten kun pääsin vauhtiin, saatoin koko illan ja yön tehdä juttuja. Meno alkoi muistuttaa viime kevättä kun tein työharkkaa Espoossa päivät 8-16 ja illat 17-21 olin hiihtokeskuksella Hyvinkäällä. Stressin määrä oli ihan samaa luokkaa kuin nyt, mutten onneksi päästänyt tilannetta ihan niin pahaksi kun silloin..
Kävin keskiviikko aamuna kompetenssikeskustelussa Hopsari kanssa suunnittelemassa opintoja. Mun piti kasilta olla asemalla hakemassa kaveria kyytiin, niin heräsinkin vähän yli kasi omasta sängystä.. Onneks hopsarikin oli vähän myöhässä, joten loppujenlopuks olinkin sit ihan ajoissa. Keskustelujen pohjalta muistu niin hyvin mieleen hopsarini vieailu harkkapaikassa ja se kaikki härdelli mitä päässä oli sillon.. Mun haaste tällä alalla on varmasti se, etten osaa vaan antaa asioiden olla. Panostan niihin aina 110% ja lopputulos on sit se, että projektien jälkeen oon niin loppu etten kykene ihan tavallisiinkaan arkiaskareisiin. Vähempikin riittäis, ja lopputulos vois olla sama..
En oo koskaan lintsannut koulusta, siis niin etten vaan jaksais mennä, tai ei huvittais. Jos oon kipeenä kotona, mun täytyy oikeesti olla tosi kipeä. Sama juttu töissä. Munuaisaltaantulehdus on ainoa tauti kun kihisin kotona kivuissa, ja sillonkin taisin pitää sairaslomasta vaan pari päivää ja painella takas töihin droppien avustuksella. Ei todellakaan hyvä piirre ihmisessä.
Ekan vuoden syksyllä tehtiin ryhmätyö aiheesta "Hyvinvointi ja jaksaminen järjestö- ja nuorisotyössä", pitäs varmaan kaivella nuo jutut ja opetella ne ulkoa..
Mun pakoreitti kaikesta stressistä on aina ollut se, et vetäydyn luontoon. Kotona se on sitä että meen koirien kanssa mettään päiväks, tai vaikka mökille viikonlopuks. Nyt kesällä alkoi loppusyksy olla niin ahdistava et lähdettiin sinne Kuusamoon vähän extempore. Nyt alkaa olla taas sellanen fiilis et olis vaan pakko päästä pois, johonkin kauemmas kun Hyvinkään metsään lenkille. Ikävä kyllä ei oo just nyt resursseja lähteä, mutta ens viikolla aion pitää niin totaalisen loman etten avaa läppäriä enkä tee mitään muuta koulujuttua kun korkeintaan harkkapäiväkirjaa. Ja humak prohon en edes vilkaise, tämä on lupaus.
Ja takaisin siihen projektiin.......
Tänään pidettiin seminaariesittelyt, jossa jokainen ryhmä kävi läpi oman projektin ja avasi sen muille. Mun oma osuus piti olla 15 minuuttia, mut olikin vissiin sen 35... Nooo kerrankos sitä.
Mua pyydettiin miettimään opintojakson tavoitteita ja miten ne mun mielestä toteutui. Eilen kun mietin näitä puoli kolmelta yöllä en oikein keksinyt mitään kehitettävää. Mut kummasti sitä sit siinä luokan edessä osas tarinoida vaikka mitä, enkä aina edes ite tajunnut mitä moskaa sieltä suusta pulppuaa kun ajatusta vaan tuli, tuli ja tuli. Ilmeisen hyvin hoidin kuitenkin homman koska takarivistä muutaman ajatuksen perään tuli nyökyttelyä ja peukkua. Oli muuten hauskaa, en todellakaan pyytänyt ketään näyttämään mitään, mut oma itseluottamus vaan kasvoi suhisten koko ajan edetessä tollasen reaktion jälkeen :D
Opintojakson tavotteet voin nyt laittaa tähänkin. Enempää en niitä kuitenkaan avaa, koska nuo kaikki toteutui erittäin hyvin toimintojen lomassa ja ne jo perustelin tuolla semmassa niin etten jaksa toiste.
- osaa tuottaa seikkailukasvatuksellisen tapahtuman ja ohjata prosessin
- osaa huomioida osallisuuden ja yhteisöllisyyden näkökulmat
- kykenee järjestämään itsenäisesti yksilön ja ryhmän tavoitteiden mukaista toimintaa
- ymmärtää eri ohjaus- ja johtamistyylien merkityksen
- ymmärtää eri ryhmien erilaiset ohjausmenetelmät
- Ennen vaellukselle lähtöä meille todettiin että saadaan itse valita telttaryhmä ja siellä itsenäiselle vaellukselle itse valittu ryhmä. Nyt mietin näitä ryhmiä seuratessa tässä projektissa et oisko tässä voinut lehtorit määrätä ne ryhmät niiden huomioiden perusteella mitä he ovat meistä tehneet syksyn mittaan, onhan tässä 3kk oltu tosi tiiviisti yhdessä.
Nyt ryhmät meni niin että joo, huutoäänestys kuka mihinkin mut ylläri sinäänsä et kaveriporukat oli aina samassa ohjauksessa. Oisin näin jälkikäteen toivonut rikottuja ryhmiä, jotta saatais harjoteltua uusia rooleja ja oikeasti niitä kompromissejä ja sitä todellisuuden ympäristöä - et sä voi valita työkavereita sit oikeessa elämässä.
Nyt projektipäälliköt joko ilmiantoi itse itsensä tai ne nimitettiin sellasista tyypeistä jotka jo luontasesti ottaa johtajan roolia ryhymässä. Kuulin esimerkiks yhdeltä tytöltä että ois kiva kokeilla miten tollasesta roolista suoriutuis kun ei aiemmin oo saanut mahdollisuutta. Niinpä! Kyllä ne johtajat harjottelee johtamista aina ja vain, mut hiljasten on vaikeempi ottaa se rooli itelleen sit joskus kun oikeesti tarttis. Ja sitten tullaan taas tähän tuttuun kauraan mikä on helvetin ärsyttävää, oikeesti. MIKS AINA NE SAMAT NAAMAT JAKSAA MENNÄ SIELTÄ MISTÄ AITA ON MATALIN. Oi kun saisin läksyttää muutamaa ihmistä ihan kunnolla, vaan kun tiedän ettei se asioita parantais. Mut ah kun olis hienoa saada sanoa päin naamaa että sä et tuu pärjää tolla asenteella miin hyvin kun vähän asennetta fiksaamalla tulisit. Alotin läksyttämisen pehmein keinoin jo luennolla ja huomasin kommenteista et muutamaa se otti syvälle sydämestä, mut ne joille oikeesti viestin piti mennä perille.. No veikatkaapa oliko ne koulussa? Oikein arvattu.
Ohjetuntimäärä tähän 10 opintopisteeseen on tässä projektissa 120h. Arvioltani noin 80h tuli projektin suunnittelusta + toteutuksesta, ne 40 muuta sitten oppitunneista ja muiden ryhmien projekteista. Jos menee työharjoitteluun, vaatii samat 10 opintopistettä 200h työtä. Et oliko tää nyt sit kauheen paha, vaiks yhden opiskelijan palaute olikin sitä et on ihan naurettavaa listata tunteja jos hommat tulee kuitenkin hoidettua..? Mun mielipide on se että 120 oli ihan saavutettavissa jos oli vähääkään itseohjautuva. Kun mä jakelin työvuoroja toisten projekteihin, yritin jakaa 1-2 vuoroa/naama. Painotin sitä että jos tuntuu että tunnit ei tuu täyteen ilmoittautukaa ylimääräiseksi toisten ohjauksiin, aina kyllä riitti hommaa halukkaille. Ne ketkä tarjoutui parhaimmillaan 4 eri projektiin avuksi on tällä hetkellä yli 120h kohdalla. Mut on siellä niitäkin jotka ei tosiaan ottanut yhtään vuoroa sen pakollisen lisäksi ja tällä hetkellä tunteja on alle 100.
Positiivinen yllätys sen sijaan oli se että työvuorolistasta ei tullut yhtään poikkipuoleista sanaa. Yllätyin tästä, koska jengi on aika tarkka siitä et "vapaapäivä on vapaapäivä ja duuni on duunia". Kuulin jopa kiitosta siitä että laitoin ohjaajaksi vieraaseen porukkaan -> 3 ylimäärästä koulupäivää -> duunit peruttu. Oli kuulemma sen arvosta, enkä tiiä.. Oma pohdintani on se että tää on syy miks hänellä on nyt tunnit täynnä ilman ylimääräistä aktiviteettia. Mut hyvä että osasin ehdä listat kaikkia miellyttävällä' tavalla, yleensä kun näin ei todellakaan ole!
Kehitysideana tuli vielä töihin liittyen se, että jo alkusyksystä vois lehtorit vähän pohjustaa meitä tähän tulevaan projektiin vähän paremmin ja synnyttää sen ajatuksen kytemään ajatuksiin. Nyt monella oli sellanen kuva että tää jakso on rento ja ehtii tehdä kaikenlaista, esim niitä töitä. Mut todellisuus oli se, että mehän ollaan asuttu koululla tää kolme viikkoa ja tehty pitkää päivää. Toki ymmärrän ja tiedän, ettei alkusyksystä edes lehtorit täysin tienneet mitä tää opintojakso pitää sisällään, koska tää on ihan uutta että tätä ei tehdä kokonaan harjoittelussa.
Vielä sen verran tuli itelle mieleen tästä koordinaattorin hommasta, että olis hyvä jos koordinaattori olis jokasessa ohjauspäivässä mukana projektipäällikön oikeana kätenä. Nyt mä oon oikeastaan panostanut vaan taulukoihin, tiedottamiseen, tilojen varaukseen ja sitten apukäsinä oloon harjotuspäivissä. Tää on vähän raskasta näin.. Olis hyvä, jos tapahtumapäivissä varsinkin lasten ja nuorten tapahtumissa olis yks joka seurailee kaikkia pisteitä vähän päältä päin, jos johonkin tarvitaan esim jotain välinettä jostain syystä vois tää tyyppi sen tuoda. Samalla tarkkailla aikataulua, organisoida esim ruokailuja jne vahtia päivän sujuvuutta. Projektipäälliköt kun usein on myös ohjaajia jossain toimipisteessä, niin ois hyvä että mukana olis "ulkopuoliset aivot" yllättävien tilanteiden varalta. Ja esim jos joku loukkaantuu, ei kenenkään varsinaisen ohjaajan täytyis olla pois vaan koordinaattori vois hoitaa myös tän puolen.
Ihan vielä muina huomioina mua ärsyttää tosi paljon toi hyssytely! Palautteen antaminen ja sen vastaanottaminen on taitoja, joita tarvitaan jotta voidaan kehittyä ammatillisesti. Jos palautteen saatua on ensimmäinen reaktio "ei pidä paikkansa" näen niin punasta. Tiiän et oon itekin tietyissä asioissa samanlainen, mut joku raja. Tosi monesti kävi niin, et jengi menee ihan puolustuskannalle! Sit loppujen lopuks se menee ihan jo yli kun aletaan ottaa juttuja mukaan jotka ei edes kuulu siihen. Esimerkiks yhdessä reflektiossa ryhmä sai palautetta välikäden kautta siitä, että ohjaajia vois olla enemmän paikalla ruokailussa. Kaksi ihmistä oli ollut sytyttämässä ruokapaikoille tulia ja kokivat että he joutuivat hätistelemään ja vahtimaan nuoria oman työn lomassa kun ohjaajat oli osa menneet sisälle syömään. Tähän tuli kommentti et miks sitten ollaan ohjaajina jos ei voida ohjata.. Ko henkilöt olivat siis luvanneet ainoastaan tulla sytyttämään tulet. Ongelma oli ollut se, että paikalla olevat ohjaajat olivat istuneet katoksessa ja nuoret sai vaeltaa vapaasti jolloin uskon täysin että tulentekijät koki asian näin. Eräs herra mun mielestä sikamaisella tavalla totes "miks sit opiskelee humakissa jos ei haluu ohjaa nuorii". Aivan, totta, juu... ööö. Niin.
Ja se hyssytely ehkä jäi sanomatta. Haluttiin siis antaa palaute anonyyminä, jolloin mä kokosin ne ja vein palaveriin missä myös palautteiden antajat oli. Ne asiat mitä ehkä opponoijien kesken juteltiin oli mun mielestä sellasia että ne ois pitänyt tuoda esiin opponoitaville. Todellisuus oli se et ehkä jopa kiellettiin se mistä palaute annettiin ja ei haluttu "haukkua" ihmisiä päin naamaa. Sit se meni siihen että mua tökittiin että sano nyt.. Ja sit mä sanoin myös muiden pointteja saaden ite niistä kurat niskaan :D Mua ei niin haittaa, oon tosi kriittinen muutenkin (ehkä liiankin) ja tuon kyllä mielipiteeni vähintään jälkikäteen ilmi. Mut silti, eihän sekään oo hyvä että sä et uskalla sanoa mitä oot mieltä, ees tutussa porukassa.
HUUUH tulipa pitkä lätinä. Nyt kipinkapin lenkille ja pakkaamaan, sillä huomenna on tiedossa taas retki Jyväskylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti