Retkee pukkaa

Pitkä hiljaiselo blogissa... Josko se tästä kun kesäkin tulee.

Motivaatio on ihan totaalisen hukassa koulun suhteen, ei vaan enää kiinnosta. Ehkä oli liikaa hamstrata järjestöopinnot tähän kohtaan, olisi vaan kannattanut jättää pari opintojaksoa pois. Toisaalta, syksyllä olisi vaatinut sitten enemmän opiskelua jos en näitä olisi nyt jo tehnyt. Jos vaikka kävisi tuuri, ja kesätyöpaikasta saisi jotain jatkomahdollisuuksia esimerkiksi sijaisena, pystyisin syksyllä tekemään niitä. Eniten ehkä harmittaa suuntautumisen valinta. Esimerkiksi kesätyöt on puhdasta nuorisosuuntautumista, enkä täten saa opinnollistettua kesätöitä mitenkään muuten kuin vapaasti valittaviin opintoihin, joissa on jo tehtynä esimerkiksi harrastusten opinnollistamista. Mietin jopa tosissani sitä, etten olisi palauttanut järjestöpuolen työharjoittelua ja olisin ensi syksynä aloittanut nuorisopuolella.. Mut kuitenkin sen harkan olin jo tehnyt, enää arvosanat riippuu siitä palauttaako harkkapaikka harjoittelusopimuksen vaiko ei.
 Tuntuu, että kirjoitan jokaisen postauksen vaan siitä ettei motivaatiota ole. Uskaltauduin koulussa juttelemaan aiheesta muidenkin kanssa, enkä ole ainoa joka potee tätä. Muidenkin mielestä seikkailukasvatuksen päättymisen jälkeen motivaatio on ollut ihan murskana. Ei siksi, ett¨ä seikkailukasvatus olisi koettu jotenkin huonoksi. Vaan siksi, että se nyt sattuu olemaan ainoa (uskallanko sanoa näin?!) kokonaisuus joka vaan toimii!!!!! Oli niin selvää koko ajan mitä tapahtuu, missä mennään, miten opinnollistaa jos eteen tulee uusia mahdollisuuksia. Nurmijärvellä muutenkin yritettiin soljua menemään opiskelijan ehdoin. Haagassa kaikki tuntuu olevan ehdonta ja vaativaa. Kaikkien pitäisi tehdä töitä vastaanottokeskuksissa ja mahdollisimman monikulttuurisissa ympäristöissä. Entä jos ei vaan kiinnosta?

Yritän taistella koko ajan vitutuksen ja väsymyksen, oman elämän ja tulevaisuuden välillä. Haluaisin vaan olla, mennä ja tehdä! Eilinen ilta meni tyhmiä asioita murehtiessa. Urakkana olisi tehtävä talousosaamisesta. Ei riittänyt, että kirjoittaa käsitteitä auki wordissä melko laajasti. Pitää vielä kirjoittaa 9-12 sivuinen raportti työhyvinvoinnista, työn tuloksellisuudesta ja tämänhetkisen taloustilanteen vaikutuksista työelämään. Taisin eilen päättää, että teen sen siten että se on vaan läpi. Ihan sama miten muuten menee. Tehtäviä, joilla ei oikeasti ole merkittävää asemaa mun elämässä. Musta parhaita on Haagan tehtävät, jotka voi olla samoja tai hyvin samanlaisia yhden lauseen erolla joka opintojaksossa. Ihan surkeinta mun mielestä oli kehittämistyön menetelmät I (opparikurssi) verkkotentti. Suoritusaikaa oli 10 minuuttia, kurssikirja ja oppariohje materiaaleina. Kysymykset melko vaikeita ymmärtää. Sitten me tentitään tälläsiä asioita tutkimustyyleistä ja viilataan pilkkua sanamuotojen kanssa, kun mun mielestä olis hyödyllistä opettaa esimerkiksi ihmistuntemusta ja muita taitoja, joita tarvitaan sitten kun siellä kentällä tehdään töitä niiden ihmisten kanssa. Tenttejä ei muutenkaan pidetä, niin miks sit tollasista olemattomista aiheista? En muuten päässyt siitä läpi, sain 5/10. Olis pitänyt mennä uusimaan se kirjallisesti Helsinkiin, mutta onneks pisteraja laskettiin pisteellä ja sain 1 arvosanaksi. Parhaimpia on muuten nämä pakolliset kurssit, joiden aihepiirit on sellaisia, että lehtori ekalla tunnilla sanoo "osallistuminen vapaaehtoista, suositeltavaa. En tiedä itse aiheesta juurikaan, opetan aihetta ensimmäistä kertaa". Muutamasti olen ajellut Helsinkiin ja takaisin 700km vaan siksi, että kuulen tunnin paasauksen jostakin aiheesta, joka ei edes pitänyt olla sen päivän aihe. En silti nouse tätä isompaan kapinaan, enkä ryntää HUMAKOon valittamaan asioista. Mun mielestä vaan pohjat menee pikkuhiljaa tältä koululta. Haluan paperit mahdollisimman pian ulos (mut ois nyt se motivaatio ja aihe siihen oppariin, sekin kun meni jäihin) ja oikeisiin töihin.


NOJOO. Tänään aamulla kun jäi aikaa koulutehtäviin, meinasin viimeistellä seikkailukasvatuksen juttuja lukemalla parit artikkelit. Kävin kuitenkin koirien kanssa nopeasti pihalla, ja totesin, että ehkä tähän saumaan on parempi vuodattaa sydäntä tänne ja miettiä sit joskus tekeekö niitä. Harmittaa, että ne jäi roikkumaan viime syksynä. Toisaalta, ihan hyvä. Nyt mun on "pakko" lukea vähän teoriaa sieltä puolen vuoden takaa ennen kun työt alkaa, ja siitä vielä hyötyy opinnoissakin.

Esimerkiksi 100h harjoituspäiväkirjasta multa uupuu yövaellus. Suunniteltiin syksyllä, että olis lähetty vielä pohjoseen. Ei kuitenkaan ehditty. Suunnittelin paristi että teen vaellussuunnitelman mökkeilystä, mutten halunnut mennä sieltä mistä aita on matalin. Kesäkuun vaellus on ehkä menetetty mun kesätöiden vuoksi, joten piti keksiä jotain. Tänään ja huomenna on "vapaa päivät" (<- rästihommien tekopäivä) niin Jarkon kanssa päätettiinkin varata erämökki Merikarvialta ja lähdetään kalastamaan. Tarkotus olisi iltapäivällä leiriytyä merikarvialle ja kävellä jokea vuorokauden verran saaliin toivossa. Koirat lähtee mukaan, tottakai. Harjoittelin perhon heittoa pari viikkoa sitten, mutta taidan ottaa matkaani ensisijaisesti virvelin, kyllä sillä perhollakin lupasin yrittää. Saalista toivoisin kirjolohesta, mutta saas kattoa. :)
 Ihan kiva hengitys tähän kiireeseen, mutta kyllä mä mietin kannattaako. Torstaina ja perjantaina on töitä, ja perjantaiksi pitää tuo isotöinen raportti palauttaa. Sunnuntaina olisikin lähtö jo melontavaellukselle. Uskon ja luotan, että asioilla on tapana järjestyä.


Ja kun aiemmin puhuin unelmista päästä maalle, se kävi toteen! Kävi niin hyvä tuuri! Muutin siis kuukausi sitten takaisin Raumalle, ja nyt viikko sitten uuteen osoitteeseen sielläkin. Oltiin tuossa yksi sunnuntai-aamu äidin luona kylässä ja koirat oli pihalla vapaana. Totesin, että olispa ihanaa asua jossain muualla kuin kerrostalossa, koska heräilen öisin jatkuvasti ja ahdistaa seinät ympärillä, sekä se tehtaiden piippujen viidakko parvekkeelta. Nopea selaus vuokra-asunnoista ei tuottanut tulosta - ei yhtään vapaata omakotitaloa, saati rivitaloa. Ei edes 20km säteellä Raumalta. Oltiin puolitosissamme, heinäkuuhun asti kun oli sopimus kerrostalossa. Heitin kokeilun halussa facebookkiin paikalliseen myydään ostetaan palstalle että halutaan vuokrata okt tai rivari. Kolme minuuttia, ja viestilaatikkoon tuli viesti "moi, meil ois rivari". !!!!!!!! En usko taikaan enkä karmaan, mutta nyt oli pakko uskoa.
Tuo tarjous jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Asuntoa tarjosi koiratuttu. Sovittiin, että seuraavana iltana mennään katsomaan. Selvisi, että asunto olikin jo firmalla välitettävänä. Paniikki. Saatiin viesti pari tuntia ennen sovittua tapaamista "Siellä onkin tänään jo näyttöjä, menkää aiemmin jos pystytte". Mentiin aiemmin, vastassa odotti välittäjä, yksi toinen pariskunta. Hetken päästä selvisi, että kaksi tai kolme muuta oli vielä tulossa. PANIIKKI. Asunto oli just eikä melkein meille. Vuokra 200€ isompi mitä kerrostalossa, mutta 82 neliötä, oma ulkovarasto nikkarointipöytineen, sopivan isopieni aidattu piha. Oma sauna. KOLMIO.  Nopeat laskelmat: pystytään nipistämään vuokra ja päälle tulevat sähkö ja vesi kasaan jos vaan muuten vähän tingitään. Kirjotettiin hakemus, toivottiin parasta.
 Seuraavana päivänä soi puhelin: Saatte jos haluatte. Siitä kaksi viikkoa, niin muutettiin. Nyt on viikko asuttu, eikä tyytyväisempiä voitaisi olla.

Rakastan metsälenkkejä koirien kanssa. Kotiin ajaessa kylän läpi, on matkalla vaan peltoja. Läheiseen Siwaan voi oikaista kerrostalon takapihalta pellon poikki. Frisbeegolf-rata lähtee melkein takapihasta, samoin kuntopolku ja polku keskustaan. Takapihalta pääsee suoraan metsään, jossa käveltävää riittää niin paljon kun haluaa. Kylälyä löytyy koulut, päiväkodit, kunnan parhaat eläinlääkärit, kirjasto, kauppa, apteekki ja kaupungin paras pizzeria. Tämä oli meille lottovoitto. Kun nyt vuosi asutaan, ostetaan sitten oma (jos saan töitä <3 ) ja katsotaan uudestaan.