Projekti etenee, välillä tuntuu että oon ihan kärryillä. Välillä taas siltä, että mulla ei oo harmaintakaan aavistusta mitä tapahtuu. Välillä mulla on hirveän hyvä idea siitä mitä teen seuraavaksi, mut toimeen ryhtyessä en enää muistakaan sitä. Aloin laskea äsken harkkapäiväkirjan tunteja, enkä yhtäkkiä muistanutkaan mitä tein eilen sen lisäks, että illalla olin melomassa altaalla.. Vähän ahdistaa, kun katson harkkapäiväkirjaan tunteja tästä projektista.. 2 viikkoa jäljellä ja mulla tunteja 50/120, kun ängen itseni mukaan kaikkiin ohjauksiin mihin vaan voin ehtiä, saan saldoks 85/120. Elämä on taas pakattu sinisiin ikea-kasseihin ja peugeot ajelee 200km säteellä tukikohdastaan sinne sun tänne yrittäen olla aina ajoissa joka paikassa. Vähän stressaa, mutta vaan ihan vähän. Joulukuussa pitäis helpottaa edes sen verran, ettei tarttis koko ajan olla repeämässä joka suuntaan.. Nyt jatkan yhden idean toteutusta, mut katsotaan kuinka pian unohdan mitä olin tekemässä. Post-it laput on ainoa toivo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti