Pari viikkoa sitten tein pienen maaseutumatkailun Vammalan kautta Kiikkaan. Vietettiin Kiikassa kolme päivää Seikkailukoiran kanssa. Suunnitelmissa oli tehdä vaikka mitä kivaa harkkapäiväkirjaan, mutta ainoa ulkoilma-aktiviteetti olikin pihan haravointi.. Edes kirjoihin en ehtinyt koskea. Tai no, junasaa vilkuilin hetkisen yhtö kurssiopusta, mutta omatunto ei salli swn merkkaamista päiväkirjaan. Lapsenvahtimisen lomassa ehdin muutaman akuutin projektijutun tehdä, mut aika huono omatunto niistäkin jäi.. Niinpä kotona odotti kahta kauheampi kasa tekemättömiä juttuja. Toisaalta oli ihan kiva "vaan olla" mut toisaalta ahdistaa kun on niin paljon juttuja jotka ei oo valmiita..
Pääsin osallistumaan Eräopas-ryhmän harjoitteisiin kahteen otteeseen, kahdesti altaalle, kerran alaköysiin ja kerran leikkeihin. Altaalla oli niin siistiä! En oo pitkään aikaan käynyt melomassa, kun ei näillä keleillä oikein tahdo muut enää lähteä mukaan. Altaalla pääsi vähän testailemaan tekniikoita ja oli kivaa kun noi allaskajakit on vähän ketterämpiä kuin oikeat. Niillä on kiva temppuilla, kuha pysyy pystyssä :D en siis kaatunut, mutta leikin lomassa yksi kanssaleikkijä kyllä molskahti ihan huolella.
Projektin koordinointiin kuuluu myös auttava käsi tarvittaessa. Koska osaanotto säbäturnauksen ruuanlaittoon ei ollut kovin runsas, laitoin oman nimeni listalle ja uhrasin perjantai-iltani ainoastaan sille. Meidän ruokapoppoo oli kyllä huippu! Hommat sujui kuin ammattilaisilla ja palautekin oli erinomaista, kattila syötiin tyhjäksi viimeistä lusikallista myöden. En kyllä hetkeen halua pilkkoa sipuleita tuon 1,5pussin jälkeen...
Tarjolla oli kasvissosekeittoa (mikä ei ihan kokkiraadin mielestä ollut kovin hyvä noin, mutta sitä me ei tehtykään ;) ) ja spagettia tomaattijauhelihakastikkeella.
Kokkailuillan jälkeen suuntasin kotiin nukkumaan ja aamulla aikaisin lähdin ajelemaan Raumalle. Visiitti ei ollut kovin pitkä, ainoastaan vuorokauden. Oli kuitenkin pakko mennä, koska viime vuonnakaan en isänpäivänä ollut kotona.. Ja mahdoinko olla äitienpäivänäkään...
Onneksi tuohon 24tuntiin mahtui paljon kivaa puuhaa! Näin pitkästä aikaa kahta hyvää ystävää ja sain myös harkkapäiväkirjaan kaipaamiani tunteja. Ja metsässä lenkkeiltiin paljon!
Paras idea lauantailta... Lähdettiin ihan uuteen maastoon lenkille kolmen koiran kanssa, onneksi sentään taskulamppujen kera. Tämä oli melkoista seikkailua, mutta selvittiin! Vähän reilu tunti siellä meni, mutta kertaakaan ei tartuttu karttoihin vaan luotettiin vaistoihimme.
Myös seikkailukoira pääsi sunnuntain sukulointien jälkeen rentoustuokioon. Nella käy epäsäännöllisen säännöllisesti huollattamassa itseään joko kraniosakraaliterapeutilla tai fysioterapeutilla.. Koiran menneisyys ei ole kovin ruusuinen tuon kropan kanssa mikä sille on luotu, ja se oireilee aika ajoin.. Nyt kuitenkin tuntuu että vihdoin saa koiran kuntoon vähän pitemmälle aikavälille. Ainakin uusi into sillä on metsässä juoksenteluun.
Eilen oli kauan kaivattu vapaapäivä! Aloitin heti aamulla hommien teon ja nelisen tuntia sain aikaa kulumaan projektin juttujen parissa. Kotini ei kuitenkaan pitänyt tästä selvästikään, sillä mulla hajos sulake.. Oli pakko tauottaa hommat sähkön katketessa ja suuntasin sulake-ostoksille. Samalla päätin käydä tutustumassa uuteen luontonähtävyyteen, eli harkkapäiväkirja sai taas täytettä!
Tästä tulee kuitenkin oma erillinen postaus, ettei homma veny liian pitkäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti