Opponointia tapahtumassa

Pääsin keskiviikkona seuraamaan ihan läheltä projektin varsinaista ohjauspäivää, kun yhdelle ryhmälle saapui n. 50 nuorta ysiluokkalaista ohjattavaksi.

Osallistuin edeltävänä päivänä ko ryhmän harjoituksiin, jossa testiryhmä = minä pääsin jokaisen pisteen harjoituskappaleeksi. Nyt pääsin myös korikiipeilemään, kun viimeksi jouduin jättämään sen väliin kolarin takia..

Harjoitukset toimi oikeastaan loistavasti, paitsi viimeinen rasti jossa keskittymiskyky oli kaikilla jossain muualla kuin harjoiteltavassa tehtävässä. Jokainen ryhmä ohjeisti tilanteet aivan kuin edessä olisi jo oikea ryhmä, ja testaajat sitten puuttui huomaamiinsa epäkohtiin, sitten niistä keskusteltiin, mietittiin, käännettiin ja ehkä välillä väännettiin myös kättä jotta päästiin  lopputulokseen ja sama ohjaus tehtiin uudelleen. Korikiipeilyssä tuli hyviä turvallisuushavaintoja ilmi joihin piti kiinnittää erityisesti huomiota. Esimerkiksi jälleen kerran yksi testaaja pääsi pipo päässä huijaamana itsensä jo koreihin asti (testinostot jne siis tehtynä) ennen kun huomattiin että kypärä puuttuu. Korikiipeilyyn oltiin varattu varmistajat meistä opiskelijoista niin, että varmistajia olisi 3 oppilasta + meiltä varmistaja. Näin taataan se, että siellä on "vahtivat silmät" valvomassa toimintaa. Mietittiin myös pitkään olisiko parempi pistää meikäläisiä lenkin ekaksi varmistajaksi, koska ensimmäinen on se joka ottaa esim testinostossa suurimman painon itseensä. Lopputulos oli kuitenkin se, että meikäläinen on varmistusketjun viimeinen ja lapset ensimmäisiä, jotta meikäläiset voi valvoa ja ohjeistaa koko ajan katsoen kiipeilijää, köyttä ja niitä nuoria.

Huomiona vaan tästä korikiipeilystä oli se, että muutama kenen piti oikeasti olla tällä pisteellä töissä ei ollut harjoituksessa joko a) osallistujana vaan ainoastaan katseli tai b) läsnä koko aikaa. Suurin moka mikä tässä kävi oli se, ettei kukaan vastuuryhmäläinen (eli siis järjestäjä: varmistajat, apuohjaajat jne oli muista ryhmistä varattua ylimääräistä työvoimaa) ollut infonnut näitä meidän tekemiä huomioita näille jotka eivät olleet läsnä koko aikaa. Enkä mäkään tajunnut varmistaa että nämä asiat oli viety eteenpäin... Ajattelin kyllä, että olis vielä extrahyvä jos harjotuksemme videoitais kokonaisuudessaan tai edes että joku kirjoittaisi huomiot ylös ja sitten ne ruodittaisiin vielä auki tilanteen ulkopuolella... Ideoita ideoita.

Korikiipeilyn jälkeen oli vuorossa pelit ja leikit. Leikkirastille oli kerätty ohjelmaksi kompassileikki (4 kartiota + väli-ilmansuunnat, ideana käskyjen mukaan siirtyä esimerkiksi pohjoisesta etelään tietyn tyylin mukaan, esim juosten, hyppien tai kävellen. Viimeiseksi jääneestä tulee aina huutaja seuraavalle (tai se voidaan tiputtaa pelistä pois jos oma moraali antaa myöden ;) )
 Ideana ihan kiva ja mä tykkään tuosta pelistä MUT kuten tuli ilmi, ei se aina sytytä niitä teinejä.. Eikä välttämättä olis sytyttänyt muakaan vielä 5 vuotta sitten siellä ysi luokkalaisena.

Tän jälkeen oli mielipidejana. Mun henk-koht mielipide oli se, että tuo on ihan huono juttu. Mä vihaaan kaikkea lässytystä ja lätinää sillon kun pitäs toimia ripeästi. Lyhyt ytimekäs ohjeistus ja sitten toimintaa niin mäkin jaksan keskittyä.... Kysymyksetkin oli niin ärsyttäviä että mä oikeasti laskeuduin henkisellä tasolla sinne 9 luokkalaisen EVVK tasolle. Kysymykset oli tyyliä "ootte päässeet tutustumaan koulun ohjelmissa hyvin rinnakkaisluokkalaisiin" (ja sitten samaa mieltä juoksi janan toiseen päähän, eri mieltä toiseen ja ei tiedä keskelle) ja sit meiltä kysyttiin tarkennuksia kun oltiin siirrytty. Seuraava oli jotain yhtä puuduttavaa kysymystä, kunnes sitten kysyttiin kilpailuhenkisyydestä. Tosi kilpailuhenkiset toiseen päähän ja toiset toiseen, sitten jako 1-2 ja meillä oli seuraavan pelin joukkueet. Tuo viimeinen kysymys oli sellainen ihan ok ja menetelmä ihan jees. Mutta tuo kaikki muu... Yäh.

Seuraava peli oli lipunryöstö, joka ei sitten kuitenkaan ollut lipunryöstö. Ja rehellisesti sanottuna mulla ei ollut mitään hajua mitä pitää tehdä koko pelin aikana. Pelin nimi oli agentit vs alienit. Ohjeistus kesti sen 15 minuuttia (x 2 koska harjoitus) ja mut pakotettiin seisomaan paikallaan kun aloin pyöriä paikallani ympyrää jossain kohtaa... :D Toimiva leikki 15 vuotiaille, jos 20 vuotiaskaan ei jaksa? Mietitään vielä.. Annoin kyllä palautetta omasta mielipiteestäni. Ja samalla meni vähän tunteisiin koko leikki kun ryöstettävien rinkuloiden jotakin suojakehää mietittiin et jos sen voisi selittää jotenkin ydinaseena... Sanoinko jo jotain jostain, ehkä? Ei toimi.

Tän jälkeen meillä oli vielä alaköysirata testaamatta. Köysien laitto oli vähän vaikeaa ja siinä sain itsekin auttaa.. Homma ei ehkä ihan ollut hallussa. Meno alkoi tällä rastilla olla jo aika villiä ja siitä jotkut pahoitti mielensä kun ryhmämme sisällä alettiin pelleillä matkien 15 vuotiaiden ajatusmaailmaa ja sukupuolirooleja. Niinpä sovittiin että ruokapaussi tähän väliin ja  tauko. Mä lähdin kylläkin kotiin kun kellokin oli jo aika paljon, eli tämä rasti jäi multa väliin.


Seuraavana päivänä oli varsinainen ohjauspäivä. Mua vähän harmittaa oma roolini, olisin voinut puuttua muutamaan epäkohtaan oikeasti tiukemmin kuitenkin projektin koordinaattorina.. Ohjaajien piti saapua 7.30 koululle rakentamaan pisteitä valmiiksi (ohjelman piti alkaa klo 9). Kun mä tulin koululle (roolini oli tarkkailija, eli hommaan kuuluu arvostella ohjauksia + koko tapahtumaa, antaa siitä palautetta jonka avulla ohjaajat voivat kehittyä) klo 8.15 oli alaköydet ainakin ihan vaiheessa. Myöhemmin päivän aikana mulle selvisi että sinne oltiin menty vasta vähän ennen kasia..

Kun meille kerrottiin mitä ryhmiä saadaan projektin alussa luotsattavaksi, meille ilmoitettiin tarkka tapahtuma-aika ja bussien aikataulut. Tämän ryhmän bussin saapumiseksi oli ilmoitettu 8.45, koululta lähtö klo 08.00. En ole varma ilmoitettiinko jossain että ohjelma alkaa 09.00, ja sillä ei perjaatteessa ole nyt edes väliä. Mun mielestä on hyvä tapa se, että jos tiedetään bussin lähtevän 08.00 noin 40 kilometrin päästä, meillä olisi toimipisteet valmiina jo vähintään varttia ennen arvioitua saapumista, jolloin me oltaisiin hyvissä ajoin (!kuten läpi koko opintojaksojen on hoettu - ohjaajataito:ole ajoissa, ja kuinka monta saarnaa tästä aiheesta on kuunneltu??(mut hei, ei ne olleet myöhässä ne jotka aina tunneillakin on ajoissa, vaan just ne..........)). Mielummin litkitään kahvia kupista ja nautitaan valmiista työstä ennen ohjauksia sen sijaan että tehdään paniikilla (ja ehkä jopa väärin) jutut valmiiksi.
Muistan vielä että kun näitä ennen toimintoja esiteltiin luokassa ryhmille kysyin vielä et oottehan nyt ymmärtänyt et ne bussit on 8.45 tossa, ei siinä voi varttia antaa niiden juosta miten vaan vaan se pitää ottaa hanskaan. Ja samasta asiasta ainakin toinen lehtori sanoi jossain kohtaa. Mut kun ei!
Kello 8.34 yksi alaköysiradan piste oli edelleen rakentamatta ja siinä sitten viritin sitä apukätenä. Meidät pyydettiin opponoijien puhutteluun ja ehdotin että tekisin samalla verkkoa ja ohjeet käytiin läpi - ei käynyt. Pisteellä oli kuitenkin siis neljä ihmistä mun lisäksi, mutta heistä kaksi ei joko osaa tai toinen ei ollut ikinä edes rakentanut mitään hämähäkinverkkoa.. Palaverissa painotettiin taas bussit saapuu 8.45 ohjelma 09.00. Kysyin vielä erikseen että eikö olla valmiina yhtään aikasemmin, tähän on vain 10 min aikaa. Siihen todettiin että ei, ne ei tule ennen sitä. Just kun palaveri oli lopussa totesin että katsokaas sinne, bussit tulee. Meillä oli hämähäkinverkko kesken, korikiipeilypisteellä oli vielä rakentajia. Projektipäällikkö totesi "voi ei apua piti käydä vessassa, vaihtaa vaatteet ja puhelinkin jäi".  Ihan tosi, meille tuli lapset klo 8.40 ja me ei olla valmiita? Sitten vielä kerrotaan opettajille "voi ei, olittekin vähän ajoissa" EI, EI EI EI EIII. Olisiko hommat olleet valmiita jos ne olisi saapunut vaikka 8.50, ei ne olis. Onneks en ollut ainoa joka tunsi samoja vihan ja ärsytyksen tunteita tilanteesta, saatiin tehtyä keskinäinen reflektio heti alkuun :D
 Mitä tästä seuraa? Busseissa oli odotettujen 70 lapsen sijaan 50 lasta. Päällikön käskystä kävin infoamassa pisteet siitä että näin on ja miettikää ryhmät uusiksi. Sitten alettiin pelata aikaa, jotta saatiin pisteet toimimaan. Koko lapsijoukko kuljetettiin rantaan viemään eväitä (rannassa yksi toimipiste, olisiko rantaan menevä ryhmä voinut viedä eväät mennessään?). Myös rannasta pihalle suunniteltukulkureitti oli yksi turvallisuusriski mitä ei kyllä kukaan älynnyt ottaa huomioon paitsi sitten kun tultiin rannasta takaisin. Puiset portaat oli ihan jäässä ja niissä liukasteltiin jonkun verran. Lennosta sitten muutettiin suunnitelma että kierretään rakennus ympäri ettei tapahdu vahinkoja. Onneksi.
 Ekalla toimipisteellä oli aikaa varattu vain 45 minuuttia, laskien että alotetaan 09.00. Jos oltas oltu valmiina kun ne tuli, oltas saatu ekastakin pisteestä tunnin rasti. Nyt kuitenkin esim pelit ja leikit alkoi 30 min myöhässä just siks että pelattiin aikaa turhalla tavalla väärään suuntaa.

Ryhmiin jako piti suorittaa tyylillä, joka sekottaisi luokat täysin eikä olisi vain kaveriporukoita ryhmissä ja samalla niin ettei nuoret tajua mitä me tehdään. Vielä alkupalaverissa meille kerrottiin että lapset laitettaisiin riviin ja joka toinen astuisi askeleen eteen. Sitten takarivin (ja eturivin) joka toinen astuisi vielä askeleen taakse tai eteen, saataisiin neljä riviä -> halutut neljä eri ryhmää. Sen sijaan nyt jostain syystä tyyli olikin jako neljään, jolloin automaattisesti ryhmä alkoi laskea miten päästä kaverien kanssa samaan.. Ja kun otettiin ryhmät meille opponoijille, huomattiin että siellä oli mennyt numerot kyllä sekaisin. Ei kuitenkaan puututtu. Vähän oli epäreilua kun kaikilla ei ollut edes samalta luokalta kaveria ryhmässä, ja toisilla iso kaveriremmi..

Nojoo, tuon alun jälkeen hommat toimi melko hyvin. Oon melkoinen turvallisuusfriikki, joskus kesätöissäkin mut nimitettiin työturvallisuusnatsiksi. Korikiipeilyssä puutuin menoon paristi ja luulen että mieltä pahoitettiin melkoisesti kun hypin ohjaajien tai apuohjaajien varpaille. Siellä oli meidän omat varmistajat väärässä kohtaa narua kiinni eikä hän edes vilkaissut taakseen... Takana seisoi kaksi ysiluokkalaista varmistuslenkit solmussa ja vierekkäin kaikenlisäksi.. Sitten yhdellä oli ylipitkä varmistusköysi kietoutunut jalan ympärille ja siellä tehtiin jo koenostoa.. Kuulin ettei toimintaan saa puuttua ellei vaara ole hengenvaara, mutta mun omatunto ei anna myöden katsoa vierestä. Yksikin loukkaantuminen, tai turvallisuusriski on riski joka pitää ottaa vakavasti. Jos jotain kävis, tai olis edes riski käydä niin varsinkin kiipeilijän näkökulmasta se on huono ja voi aiheuttaa ties mitä traumoja loppu elämäksi :D (kärjistettyä, mutta totta). Jos eka varmistaja kaatuu ja takana on kaksi joiden narut ihan ristissä niin ei mun fiilikset ainakaan olis kokeilla uusiks korikiipeilyä ihan hetkeen..
 Jotain pientä siellä vielä oli mistä oon vähän ymmälläni.. Vapaaehtoisuus on vapaaehtoista, ja tarvittaessa vapaaehtoisten keskuudesta määrätään joku ensimmäiseksi. Mut jos lapsen suusta tulee "no jos mun on nyt sit pakko mennä" ja näkee olemuksesta että jännittää niin en mä laittaisi hänelle valjaita ennen kun asiasta vähän aikaa jutellaan ja ilmapiiri rentoutuu...

Alienit leikki ei toiminut, ei oikein mitenkään. Myös se, että ohjaajan auktoriteetti siellä oli hyvin puutteellinen toi lisäkonflikteja. Ja mun maku meni taas kun kuulin et nuorille todettiin jotain "kuvitelkaa että se olis säteilevää radioaktiivista jätettä....." kun mun päähän ei jaksa iskostua tää paska mitä tuolla jauhetaan. <avautuminen alkaa>Oon siis ollut töissä kolmesti ydinvoimalalla ja se tuli ilmi jossain kohtaa koulussa enkä sen jälkeen oo kyllä ollut mainitsematta asiaa ihan jo senkin takia että se ärsyttää jengiä ihan sikana. Ja mua ärsyttää kun asioista tehdään liian isoja. Ja mun näkemys myös on se, ettei omia näkökulmia tälläsistä asioista tuoda esiin missään leikeissä tai muissa tilanteissa jossa se ei todellakaan ole tarpeen. Menin kertomaan viime keväänä että oon taas töissä tuolla kesän ja johan oli seuraavana päivänä iso juliste seinällä ydinvoimanvastaisesta draamaleiristä, mistään muusta ei puhuttukaan seuraavina päivinä, ja päättäreistäkin taisi jengi lähteä kotiin seuraavan päivän mielenosoitukseen ko aiheesta. Mun näkemys kun on se että jos töitä on niitä tehdään enkä mä jaksa kuunnella sitä että jengi joka päivääkään ei oo tehnyt töitä tulee mulle saarnaamaan miten se on väärin. Ei nää asiat oo työntekijöiden päätännässä, et ei se mitään auta että työntekijät jäisi kotiin ;)  Kun mun suhde taas tuohon aihealueeseen on aika neutraali, niinkun monen muunkin mielipide kotikulmilla. Me ollaan alakoulusta asti käyty vierailuilla Olkiluodossa. Mä oon pienestä asti ollut siellä tiedeleireillä harjottelemassa fysiikkaa ja kemiaa. Mun on kaikki tutut olleet tai ovat edelleen töissä siellä. Ja mäkin tapasin nykyisen miesytäväni niiden aitojen sisäpuolella :D Et käviköhän mun kanta jo selväks? Jos vaan ens kesänä vielä huolivat niin todellakin haluan sinne töihin. On muuten paras työpaikka heti Hiihtokeskuksen jälkeen! Mielummin suomalaista ydinvoimaa kun venäläistä. Mitenköhän Suomen kävis, jos esim Venäjä päättäis että me ei saada enää sähköä sieltä? Valjastetaanko meidän kaikki vesistöt ja hajotetaan kalakannat, vai mitenköhän tää on suunniteltu? Sanotaanko nyt vielä sekin, vaikka mennään jo ihan ohi. Kyllä mä vähän naurahdin kun samasta aiheesta vouhottavat totes mulle että menevät susi mielenosotukseen jossa puolustetaan että susia ei saa kaataa et olisinko mä mukana... Ihan vaan terveisiä kehä kolmosen sisäpuolelle, tervetuloa meille maalle katsomaan mikä on oikeasti lampureiden ja muiden tilallisten ongelma. Mulla ei rehellisesti oo mitään kirkkaan selkeää mielipidettä asioista, mut siks just en jaksa tollasta käännyttämistä. Mut jos elämäntyyli on se että kaikkea pitää vastustaa ja aina pitää olla erilainen niin... Toivotan onnea.<avatuminen päättyy>

Kun tämä alien leikki todettiin ontuvaksi ja aikaa oli, halus nuoret leikkiä vielä jotain. Ohjaajilta tuli idea kylmääjä-lämmittäjä hipasta, jossa olis jäädyttäjiä ja lämmittäjiä.. Nuoret totes ettei halua juosta joten joustettiin kävelyhipaks.. Ei sekään toiminut. Heitin sitten ideana ohjaajille maa-meri-laiva leikin ja sanoin että se tulee toimimaan, enkä mä oikeastaan edes ajatellut etteikö tulis. Pikkulapsille toimii se että huudetaan vaan mihin juostaan ja vika tippuu. Teineille se ei ihan sovi. Kuten ekalla kerralla todettiin, ne laahustaa. Mut sit kehotin ohjaajia huutamaan esimerkiks "tasajalkaa hyppien maalle" niin johan lähti teinit kisaamaan keskenään. Hitti oli takaperin juoksu. Tuskin ne lapset tuota peliä sanois hauskaksi, mutta vähän varioiden siitä saatiin tarvittavalle 5 minuutille täytettä mikä toimi.

Paras rasti mun mukana kulkeneiden nuorten mielestä oli korikiipeily ja hyvänä kakkosena oli pannukahvirasti. Ja se oli muuten eka rasti mistä mulla ei oo mitään epäkohdan huomiota (on mulla kehujakin noista muista, mut säästän ne reflektioon ;) ) Etenkin poikien kiinnostus yllätti mut! Rasti oli vähän vapaamuotoisempi ja ohjaajatkin just eikä melkein täydelliset tähän hommaan, yhtä lungeja kun tehtävätkin! Paikalla oli tulet valmiina, pari telttaa ihmeteltävänä. Kamera, ja loput sai käyttää puhelimia. Hommana oli kahvien tulon ajan käydä kuvailemassa luontoa, kuvat lähetettiin koulun puhelimeen ja sieltä ne sitten kasataan yhtenäiseksi kollaasiksi ja kuvia käytetään seuraavan viikon tapahtumassa (samalle ryhmälle) apuna reflektiota tehdessä. Mä kyllä vähän yllätyin siitä että villipeikot tykkät tuollasesta rauhottumisen rastista ja osas vielä ite sanoa että oli kiva rauhottua ennen kotiin lähtöä (ja hei, tän sanoi siis 15 vuotias poika!).


Kuvia mulla ei kyl nyt ole, joten tää on vähän raskaampaa luettavaa. Nyt kiiruhdan rustailemaan vähän koulujuttuja, sitten pääsen kattomaan jäähallille pikkusiskon Ringetteä ja yöksi pitäs mennä vielä tarjoilemaan pikkujouluihin. Huominen päivä kuluukin koomatessa, mutta olis mun tarkotus alkaa lukea nyt noita seikkailukasvatuksen opuksia mitä oon syyskuusta asti säilönyt mun työpöydällä. Projektikin tulee maaliin ens viikolla, seikkailukasvatuksen opinnot siinä samalla. Osallistava pedagogiikka alkaa eikä yhtään huvita, luvassa on esseiden kirjoittamista ja jonkunlaista ohjauspäivää (TAAS). Enkun syventäväkin alkaa, ja sen jälkeen mulla onkin Nurtsilla yhtä opintojaksoa lukuunottamatta opinnot kasassa ja tie vie näillä näkymin Turkuun. Aika menee hullua vauhtia...