Tammikuun kalenteri on jo aika täynnä, odotan innolla että kutsu töihin tulisi. Hiihtokeskus avattiin vuoden ensimmäisenä päivänä, mutta vielä ei ole mulle ainakaan töitä tiedossa. Jos iso rinne saadaan auki huomenna tai ylihuomenna, lähden töihin. Muussa tapauksessa torstaina siirryn taas lännestä etelään ja menen kahdeksi päiväksi kuuntelemaan suuntautumisopinnoista juttua Haagaan.
Päädyin kuitenkin siihen, että opiskelen suuntautumisopintoja ainakin töiden ajan Helsingissä, koska asuntoa on järkevä pitää sen aikaa. Jos maaliskuussa alkaa kevät, ja hissit suljetaan, muutan sitten huhtikuun aikana viimeistään Raumalle. Vielä pitäisi saada varmistus että pääsen koirien kanssa tähän asuntoon missä nytkin on aikaa tullut vietettyä. Koirat vaan järjesti eilen illalla sellaisen orkesterin, että toivon naapurien todellakin suhtautuvan rappuun jättämääni lappuun myötämielisesti ja saataisiin koiratkin muuttamaan tänne. Olin illalla kaksi tuntia kokoustamassa paikallisen koiraseuran junnujen asioista, ja sinä aikana molemmat koirat oli räksyttäneet äänitteen mukaan taukoamatta...
Tammikuun lopussa on tiedossa seikkailukasvatuspäivät joita odotan innolla. Siitä viikon päästä on KoiraExpo, johon pääsen osallistumaan kuuntelijana ja sanomaan pari sanaa meidän junnutoiminnasta kaikille Suomen alueella nuoria ohjaaville koiraihmisille. Tuon luentoviikonlopun jälkeen mulla pitäis olla valtuudet luennoida koirista ja nuorista Satakunnan kennelpiirin alueella koko kuluva vuosi, jännää! Ja tämä kaikki poiki siis vuoden takaisesta työharjoittelustani sekä joulukuun alussa Koiramessuilla pitämästäni puheesta. Joskus onni vaan potkaisee!
Viime viikonloppuna käytiin tutustumassa Omenapuumaan luontopolkuun Raumalla. Saatiin nauttia 6 kilometriä metässä ihan ilman vastaantulijoita. Meri oli kaunis turkoosia taivasta ja aurinkoa vasten, ja pakkastakin oli sen verran että kurasta ei tarvinnut kantaa murhetta.
Kävin jonkun verran tutkimassa Rauman seudulta metsiä, joissa en ole joko pitkään aikaan tai sitten ikinä kulkenut. Kävin kaverin luona samana iltana kun olin tuon ylläolevan kuvan ottanut, ja tuli puhetta susista. Kuulin, että tuolla on nähty neljä sutta edeltävänä päivänä, joten ihan heti ei tule mentyä uudestaan. Pari vuotta sitten löysin suden jäljet ihan nykyään päivittäiseltä lenkkipellolta, ja kauhulla odotan josko sudet taas eksyvät noin lähelle asutusta että tulevat tuohon peltoon, sillä matkaa havintopaikalta ei ole montaa kilometriä. Toivotaan että ei. Tosin, petohavaintoja en ole löytänyt, mutta tuolla puolen kahdelta eri ihmiseltä kuullut susista, joten en nyt ihan varma ole luottaako vaiko ei.
Joulupukki toi mieluisia joululahjoja, joista yhtenä saatiin siskon ja poikaystävien kanssa kalastusluvat ensi vuodelle! Meidän iskä on kova kalastamaan ja autotalli oli ennen mökin ostoa täynnä kaikenmaailman vipuja ja vapoja, venekin oli aina tuunattavana ja millon siihen hitsattiin mitäkin vavan pidikettä mihinkin. Iskän juttu on mun ymmärtääkseni uistelu ja vetokalastus muutoinkin, mutta oon mä joskus sen nähnyt perhoihinkin sekaantuvan. Ja koska olen viettänyt lapsuuteni Rauman saaristossa, on melkein ainoita ajanviettotapoja saaressa ollut kalastus. Heittely ja matokalastus tarkemmin. Joskus iskä retuutti mua mukana onkikisoissa ja on multa sieltä muutama pystikin.
Jossain kohtaa kalastelu loppui, parina kesänä käytiin kavereitten kanssa yhdellä syrjäisellä laiturilla mato-onkimassa huvin vuoksi. Kun sitten ostettiin tuo mökki 4 vuotta sitten, innostuin kalastuksesta uudestaan koska meidän "lahdesta" saa ihan hullun paljon kaloja. Viime syksynä Jarkko paiski perhoaan aika monta hetkeä rannasta saamatta mitään, ja itte sain samaan aikaan virvelillä 4 ihan ruoka-ahventa ja 3,9 kilosen hauen :D Sen jälkeen ei mun kanssa oo kalaan lähdetty. Paitsi nyt kyllä toinen puolisko haaveilee kovasti Lappiin vaeltamisesta kalastuspaikkoja pitkin, ja sehän mulle sopii. Olkkarin sohvalla on myös kirja ko aiheesta :D
No mutta tarina vähän harhautui. Ensi lauantaina yritetään päästä seuraavalle seikkailulle mökille kokeilemaan kuinka pilkillä saisi kalaa, sitä kun ei vielä me olla tuolla testattu.
Luovutettiin jo osittain lapin laskettelureissun suhteen, koska mulla on rahat tosi lopussa kun ei töihin päässykkään vielä samalla tavalla kuin vuosi sitten. Tästä tuli sitten puhe, että jos saatais kaverit mukaan tulisi mökkien hinta kohtuulliseksi ja voitaisiin lähteä. Noh, todettiin että ikäväksemme ei meillä oo kavereita :D Jarkon sukulainen kuitenkin keksi että he ovat lähdössä ja matkaan mahtuu, mutta matka on yllätys heidän lapsilleen (7 & 8 v pojat), joten tästä asiasta ei keskustella poikien kuullen enempää. Kohteena on Saariselkä kuukauden kuluttua, ja matkaan lähdetään poikkeuksellisesti lentäen. Mulla on lähtöpäivänä vielä koulussa kahden opintojakson loppuseminaari, mutta se nyt vaan on pakko skipata, toivottavasti ryhmä on hyvin myötämielinen tän asian suhteen.... Paljon kaikkea jännää on suunniteltu, mutta katsotaan kuinka toteutus sujuu. Ihan iisit lapsetkaan ei oo kyseessä. eli todellisia taitoja mitataan kun mennään rinteeseen opettelemaan laskettelua ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti