Merikarvialla

Tehtiin tosiaan extempore-reissu Merikarvialle, tarkoituksena kalastella. Varattiin majoitukseksi pieni mökki (35€/yö), ja samalla tein tästä harjoituspäiväkirjaan vaadittavan retken.

Kuten näkyy, seikkailukoiran varusteet on päivitetty. Nellalle hankin pitkän harkinnan jälkeen Hurtan repun. Pitkään mietin ruffwearin kalliimpaa reppua, mutta loppujen lopuksi kun Hurtan sain kotiin alta 70€ niin olihan se ostettava, Ruffwear kun kustansi 180€... Ehtona oli valjaat, joista saa irti repun esim tauoille ja näissä se onnistuu kuten tuossa kalliimmassakin mallissa. Nellan tehtävänä on siis kantaa kaksi pientä vesipulloa ja koirien ruuat sitten pidemmillä pätkillä. Koiralle suositeltava kantomäärä on n. 10% painosta. Ainakaan toistaiseksi en ole huomannut että reppu aiheuttaisi Nellalle kipuja olkapäiden seudulle, mutta ollaan nyt käyty aika tiheästi fysioterapeutilla naksauttelemassa niveliä kuntoon, viimeksi oli hauislihas aika pahasti kipeä.. Repun Nella ottaa mielellään ja vauhti kiihtyy luonnollisesti kun se tajuaa että mennään retkeilemään. 

 Kierreltiin koskia ja koirat kulki koko ajan mukana. Kun molemmilla oli vavat käsissä, oli koirat kiinni lähistöllä katsellen maisemia. Tämä järjestely sopi ihan hyvin, mutta illan viiletessä pääsi Rölli autoon huilailemaan sillä sillä on tapana syödä hihnat poikki ja niin se teki nytkin...

 Oltiin niin turhautuneita sitten aamulla, kun saaliina oli ihan pienen pieni ahven, että noustiin viideltä ja lähdettiin koskelle. Kolmannella heitolla tasan kello 06.00 otti kivien vierestä mulla kiinni Hauki, noin 3,5 kiloinen. Päästettiin hauki takaisin, vaikka hetken päästä järjellä ajateltuna siinä ei ollut järkeä, sillä tämä kaveri taisi olla syy sille miksei tuolta paikalta ole noussut jalokaloja ihan hetkeen... Haukea ei nostettu sen takia, että meidän mökiltä saa näitä molluskoja melkein kun karkkeja, joten turhaa niin kaukaa lähteä roudailemaan..

Koko reissun heittelin pääasiassa virvelillä, mutta kokeilin paristi myös perhoa. Ihan en päässyt jutun ytimeen, mutta jos oikein pakottaisin itseäni niin eiköhän sekin sujuisi. Heitto kyllä sujuu, mutta ei mun hermorakenteelle sovi tuollainen hissukseen kalastelu :D
 Lopetettiin kalastelu pari tuntia ennen lupien loppumista Lankoskelta. Jarkolla oli perhossa kiinni kirjolohi, joka harmiksi pääsi kriittisellä hetkellä karkuun. Muutaman hetken päästä tästä, Jarkko liukastui kiveltä ja kela levisi jokeen.... Lähdettiin siis suosiolla kotimatkalle todeten, että seuraava reissu taidetaan tehdä Nakkilan koskelle.

Turvallisuussuunnitelmasta muutama sana:
Meillä oli ennalta sovittu lähtöaika, sekä viimeinen paluuaika. Infottiin asiasta sukulaisia ja viestiteltiin koko reissu aktiivisesti watsapilla.
Paikat oli entuudestaan meistä toiselle tuttuja, joten riskit eksymisten suhteen oli vähäiset. Ajettiin autolla aina yhdelle paikalle, ja käveltiin siitä max kilometrin säteellä joenreunaa edestakaisin. Kalastus oli molemmille tuttua hommaa ja ensiaputaidot oli hanskassa kummallakin. Majoitukseksi varattiin kylmien öiden ja puutteellisten varustusten vuoksi suosiolla mökki, jossa myös kuivatella märkiä vaatteita.

Riskeihin määriteltiin:
 Kuljettajan väsyminen todennäköisesti mahdollinen, seuraus erittäin haitallinen. Tiedetään, että meillä molemmilla on paha tapa väsyä ratintakana, joten sovittiin että vaihdetaan heti fiiliksen mukaan kuskia.

Kulkemisessa riskinä oli nilkan nyrjähdys, mahdollinen ja haitallinen. Ennaltaehkäisimme tilannetta käyttämällä joko varrellisia vaelluskenkiä tai varrellisia kahluukenkiä. Nyrjähdyksen sattuessa kolmen K hoito.

Kyitä pelättiin koirienkin vuoksi, mahdollinen ja erittäin haitallinen. Puhelimeen oli tallennettu päivystävän eläinlääkärin numero, repussa oli kyypakkaus ihmisille ja koiria varten oli selvät sävelet miten toimia kyyn pureman kanssa.

Kivillä liukastuminen oli myös todellinen riski, sillä keikkuloimme kivillä melko paljon. Todennäköisyys mahdollinen, seuraus haitallinen/erittäin haitallinen. Ehkäisynä pitävät kengät ja varominen. --> Omat vaelluskenkäni tuomitsin kadotukseen a siksi ettei ne enää pidä vettä, mutta b siksi, että ne ei pidä yhtään kostealla kalliolla..

Koukku-haaverit oli myös mahdollisia, sillä koukut oli teräviä ja vieheet ihan uusia. Todennäköisyys mahdollinen ja seuraus haitallinen. Matkassa oli ea-laukku, pinseteillä. Jos koukku olisi mennyt syvälle, olisi se poistettu päivystyksessä. Ennaltaehkäisimme tilannetta kalastellen toisistamme etäällä ja muutoinkin ilman muita ihmisiä.

Palovammat olivat mahdollisia, ja haitallisia ruuanlaiton yhteydessä. Emme kuitenkaan tehneet ruokaa kuin makkaroiden verran laavulla, joten riskit oli pienemmät kuin esim kaasukeittimellä tehdessä.