Kasvu seikkailukasvatuksen ammattilaiseksi

Olen pitkään kypsytellyt mielessäni ajatusta omasta blogista joka käsittelisi jotain muuta kuin koiraharrastustani. Kypsyttelin kesän ajan päässäni ideaa ihan omasta blogista, ja nyt opintojen jatkuttua päätin koittaa tätä. Ei se ota jos ei anna ;) Blogin on tarkoitus pysyä päiväkirjanani opinnoista, jonkinlaisena oppimispäiväkirjana siis.

Opiskelen toista vuotta Humanistisen Ammattikorkeakoulun Nurmijärven kampuksella yhteisöpedagogiksi (kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma, 210 op). Monen mutkan kautta pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan ammatillisissa opinnoissa seikkailukasvatusta. Liikunta ja luonto ovat aina olleet tärkeitä, joten suuntautuminen oli aika selvää alusta asti.

Paluu koulunpenkille oli hieman haikea, ja jo ensimmäisen minuutin jälkeen olin valmis ryntäämään ovesta ulos. Mielessä pyöri erittäin kirkkaasti edellisen viikon miniloma Kuusamossa.. Löysin kuitenkin pian luokkaan, näin kaikki tutut kasvot sekä tulevat kurssikaverit, Kaikki aiempi paniikki haihtui kuin tuhka tuuleen.
 Koko päivä oli hyvin teoriapainotteinen. Käytiin  läpi ihan perus kurssinaloitushöpinät, mutta myös jo paljon asiaa. Esimerkiksi turvallisuusasiakirjoista puhuttiin muutama sana, kuten myös vertailtiin Suomen ja Jenkkien käsityksiä seikkailukasvatuksesta. Puolessa välissä päivää alkoi oma keskittyminen herpaantua toistuvasti suunnittelemaan kaikkia harjoittelukuvioita sun muita, enkä oikein malttanut jäädä paikalleni. Ruokatauolla piipahdin kirjastoon hamstraamaan iiiison kasan kurssikirjoja, ja iso kasa sinne vielä jäikin.. En ole kirjafani, mutta jotenkin oma innostuminen pitää saada toppuuteltua :D

Opinnot jakautuu kolmeen jaksoon: Seikkailukasvatuksen perusteet, Seikkailukasvatus järjestö - ja nuorisotyössä sekä Seikkailukasvatuksen menetelmät. Perusteet käydään seuraavan kolmen viikon aikana kontaktissa, melotaan viikko, kiipeillään viikko ja vaelletaan viikko, jotakuinkin näin. Vaellukselle lähdetään 20.9 Pallaksen maisemiin ja sitä odotan todella kovasti!


Koulupäivän jälkeen tuntui että oli ihan puhki, vaikkei oikeasti edes tehty mitään. Kaikki oli vaan niin uutta ja ihmeellistä ettei oikein vielä osaa jäsennellä kaikkea omiin lokeroihinsa. Tärkeimmät pointit jotka päivästä jäi mieleen satunnaisessa järjestyksessä:

• Jos emme saa seikkailutoiminnallamme aikaan siirtovaikutusta, olemme epäonnistuneet seikkailukasvatuksessa
• Seikkailukasvattajan tärkein taito on osata ylläpitää turvallista oppimisympäristöä
• "Tunneliajattelu" ei kehitä ihmistä, jos olo ei ole turvallinen ihminen "sukeltaa tunneliin" ja tehtävän varsinainen tavoite jää saavuttamatta.
• Mitä, Missä, Milloin, Kuka, Kuinka ja MIKSI
• Seikkailukasvatus: ympäristökasvatus, yksilön ominaisuuksien kehittäminen, ryhmän timinnan kehittäminen.
• Sisäiset ominaisuudet, ulkoiset ominaisuudet sekä seikkailutaidot

Yhteisöpedagogi Seikkailuohjaajana

• Ohjaustaidot
• Ohjaus
• Ohjaustaidon harjoittaminen ja ylläpito
• Tekniset taidot
• Turvallisuus
• Lajiosaaminen
• Ympäristötaidot
• Tuottamistaidot
• Kokonaisuuden hallinta
• Kasvatuksellinen prosessi

Ohjaaja ei voi ohjata toimintaa mistä ei omaa tarpeeksi kokemusta! Esimerkki: Ohjaajan erätaidot ovat tasolla 3, jolloin hän voi ohjata toimintaa turvallisesti (muut seikat huomioiden) minimissään 1/3 osalla ammattitaidostaan. Tämän vuoksi oma harrastuneisuus on tärkeää, jotta vapaa-ajalla pääsee ylittämään ja haastamaan itseään, sekä tietysti kehittämään!