Retkivarusteet

Itsenäisen viikon loppuviikko meni mun osalta vähän pipariksi.. Tulin kipeäksi enkä saanut itseäni torstaina sukeltelemaan, kävin sentään kirjastosta hakemassa läjän kurssiin sopivia kirjoja, sillä koulun kirjastosta hamstratut kirjat jäi kotiin reissun ajaksi... Perjantai ja lauantai meni ei-niin-seikkailullisissa töissä, tai no toisena päivänä sain seurata Hevoskynnön sm-kilpailuja, joka jo melkein oli seikkailua, toisena päivänä myytiin kaljaa janoisille kiekkofaneille, joten siitä ei nyt hirveästi seikkailukokemusta kertynyt :D sunnuntai meni täysin vuoteen omana ja arvoinkin pitkään tervehdynkö sen verran että pääsen maanantaina kouluun. Mikään muu ei mietityttänyt kun reilu parinsadan kilometrin ajo, mutta onneksi olo helpotti pienen pilleriarsenaalin avustuksella ihan siedettäväksi ja pääsin ehjänä takaisin omaan kotiin. 

 Niinpä tänään siis oli edessä viime viikon rästejä, kuten myös uutta asiaa.

Tajusin vähän jälkijunassa että meidän tämän päivän luento olisi kokonaan englanniksi SportAdventure-ryhmän kanssa. Oon jäänyt enkussa tosi pahasti jälkeen koska ala-asteella mua ei olis voinut vähempää kiinnostaa lukeminen, yläasteella sentään edes yritin, mutta koska sanasto oli niin paljon jäänyt jälkeen oli myös lukio aika tuskaa. Selvisin sieltä kuitenkin kirkkailla A:n arvosanalla ulos enkä uusinut yhtään kurssikoetta, ihme kyllä. Pelkäsin että joudun sanomaan jotain luokan edessä tai himovarusteurheilijana puolet menis huti kun mä vaan en tajua. Sunnuntai-iltana kun tajusin mikä mua odottaa, laitoin tulostimen tulille ja tulostin pari värityskuvaa - jos tipun kesken luennon kärryiltä/en pysty keskittymään voin värittää kuvia enkä turvaudu kännykän räpläämiseen (kuten käy liian usein!), sillon ehkä vahingossa kuuntelenkin samalla. Voin kertoa että toimi, ekaa kertaa kokeilin ja heti tästä jäi tapa! Värittelin aina kun siltä alkoi tuntua mutta mikään ei mennyt ohi, ymmärsin ainakin tärkeimmät pointit mitä mun pitikin ymmärtää ja se riitti! Oikeastaan ymmärsin koko ajan mistä puhutaan. Tosin oman puheen tuottaminen ei ois onnistunut, mut onneks me suomalaiset saadaan kansainvälisillä tunneilla vastata suomella ja opettajat kääntää jos tarve.

Onnistumisen avaimet: harjoittele avainasiat etukäteen

That means: meidän retken voi jakaa viiteen osaan: safety plan, navigation, camping, food and gear up. Koska nää on ensisijaisesti mun muistiinpanot niin saanen vastata myös suomeksi ja näyttää hirveän taitavat taitoni, jotain osasin ;) turvallisuussuunnitelma (tehään torstaina), suunnistus (huomenna tiistaina), leiriytyminen (tehtiin tänään myöhemmin), ruoka (keskiviikkona) ja varustautuminen käytiin tänään.

Ja seuraavat anteeksipyynnöt: koska kirjoitan tän kännykällä ja bloggerin puhelinsovelluksella en saa tähän hienoja luettelomerkkejä tai kuvia keskitysti. Ehkä joskus korjaan, tai sitten en, let's see..

Varustautumisluennosta jäi mieleen: rinkasta tehdään vesitiivis pakkaamalla vaatteet muovikassiin ja organisoidaan kaikki pienet tilpehöörit pieniin minigrippeihin. 

Raskaat tavarat pakataan lähelle selkää, kevyet kauemmas

Makuupussi pakataan myös muovikassiin mikäli se kulkee ulkopuolella (niinku mun tekee jos en löydä mistään pienempää ennen retkeä..)

Meidän ilmaksi on luvattu puolipilvistä tai pilvistä, +4 matalin. Tää meinaa sitä että sen mukaan pukeudutaan. No problemos, jos ei harrasta ylipukeutumista. Mä oon viime aikoina tehnyt sitä liian kanssa koska on niiiin kivoja vaatteita 😍 mut, yritän malttaa mieleni.

Varustelista on iso, ja se on kirjoitettuna mulla paperille. Luulen et teen erillisen postauksen aiheesta vielä tuonnempana et mitä sinne mun rinkkaan sitte eksyy. Vähän tuli luennon aikana sellanen olo että Noniin kaikki mun vanhat tai hankkimat vermeet on ihan vääränlaiset. Mut sitte kun mietittiin hetki kaverin kanssa tultiin lopputulokseen et opettajat liiottelee, ne vaan esittää et niiden kassissa ei ois mitään muuta ku kaks paria sukkia, ea-laukku ja muutama taskulamppu sekä painavat patterit. Pakkohan niiden on esittää ja yrittää todistella kuinka pienellä ne pärjää, jotta me tytöt ei hamstrata kaikkia luis vuittonin merkkilaukkuja, farkkuja ja biletoppeja mukana :D no hehheh, mut kun muistaa faktat että kaks yötä junassa, kolme teltassa/tuvassa niin eipä siellä hirveesti tavaraa tarvita. Eikä sillä et mulla sitä liiaks ois partiossakaan koskaan ollu.

Käytiin sitten syömässä ja painittuttiin pihalle pystyttämään tavarateltta/laavua (meni vähän huti mikä se oli edes enkuks, ja suomeks) ja sitte telttaa. Tehtiin pienet ryhmät ja mun ryhmässä oli kaks SA-tyyppiä, suomalainen ja enkku. 

 Alotettiin katsomalla mallisuoritukset ja sitten pystytettiin oma. 

Mallia...

 

Ekana laitetaan harja kiinni, mitä ylemmäs sitä korkeampi teltan korkein kohta on - loogista. Sen jälkeen sivut mielivaltaisessa järjestyksessä. Meidän paikalla oli vaan pari hyvää puuta joten kiilattiin sitten jäljellejääneet maahan. Ja tottakai koska haluttiin vain kaunein mahdollinen niin vähän hifisteltiin sitte. Mut, lopputulos oli perfect. Huomasin itestäni et jossain kohtaa vaan aloin auttamaan Enkkua enkuks, ja hyvin se näytti ymmärtävän mitä meinasin joten kauheen väärin en voinu sanoa mitään. Ei siis vielä tunneta noita SA-porukan vaihtareita, joten tästäkin kaverista tiesin vaan etunimen kun esittäydyttiin nopeeta. 

Tyylipisteitä ei kuulemma jaettu tässä kisassa, mut oon edelleen sitä meiltä että vittuilu on välittämistä ;D terveisiä vaan.

 Meidän laavu oli siks hyvä et siellä mahtuu tarpeen vaatiessa myös seisomaan ja sadevesi valuu reunoista alas. Joku jotakin sanoi et tuuli pääsee osumaan liikaa tohon, mut tiedä sitä sit. Nää pystytetään kuitenkin aina olosuhteet huomioiden, aina ei oo olemassa kuutta puuta tai muuta vieressä..

Kun saatiin kaikkien viritykset käytyä läpi, purettiin ne ja siirryttiin viereiselle pisteelle pystyttämään telttoja. Sama homma toistui: ensin juteltiin, sitten näytettiin ja lopuks kokeiltiin itse. Teltan pystytys ei oo mikään uus juttu ja selviydyttiin siitä tosi nopeeta. Mitään uutta pointtia ei kyllä noussut esiin, paitsi sen pistin merkille että telttakaaret oli vähän fiksummat kun noissa omissa teltoissa on, nuo kun oli valmiiksi vähän kaarevat ja niissä oli kiinteä "putkilon" toinen pää. 

Kasaaminenkin kävi tosi hätäseen, kun vaan muistaa laskuttaa huolellisesti. Telttashown jälkeen huristelin kotiin  ja mulle tuli kauhee kiire päästä ulkoiluttamaan uusia vaelluskenkiä vaikka tässä flunssan jälkimainingissa pitäs malttaa olla ettei ens viikon vaelluksella jysähdä kahta kovempaa takas.. Ihan pienen lenkin kävin ja pistin merkille et pohjalliset olis hyvät, sillä toinen jalka pronatoi selvästi enemmän sisälle mitä toinen ja polveen vähän otti. Samalla totesin että kuoritakki ei kyllä hengitä vaikka mainos niin lupasi. Pitänee miettiä olisko softshell kuitenki parempaa matskua.. Jep, näinkin tähdellisiä pohdintoja. Illalla luin vielä opi melomaan vihkoa. Jotenkin vaan toi melonta ei sytytä yhtään niin paljoa kuin tää vaellusjuttu.. Kuuntelin vaan toisten juttuja ja heillä se tuntu olevan toisinpäin. Mä voin meloa, mut ei siitä saa mitään euforiaa kyllä aikaan. Sen sijaan vaeltaminen ja kauniit maisemat, ne on niin mun juttua ja siellä lepää silmä ja mieli :) mut, eikai tää oliskaan kivaa jos kaikki tykkäis samoista jutuista, tarkotus onkin et jokanen saa työkaluja siihen omaan ammattitaitoon perusteita joita sit harrastamisen kautta lähtee syventämään. 

Oulankajoelta Kuusamosta, ihan mahtava paikka.

Jos luet tätä tietokoneelta pahoittelen tekstin sekavuutta ja kuvien kokoa ja asettelua, postaus on kirjoitettu sovelluksen avulla.