Melontaa

Keskiviikko aamulla aloitettiin ensin luokassa ja käytiin läpi päivän ohjelma: melomisen alkeet ja aukkopelastautuminen. Aloitettiin päivä siis altaalla, mutta sitä ennen käytiin läpi turvallisuuden tasot. Turvallisuus ja omaehtoisuus ovat seikkailukasvatuksen avainsanat. Rastitettiin karttaan rasti oman olon kohdalle, tytöt punaisella pojat sinisellä. Tunnin jälkeen käytiin rastittamassa kaikki musta rasti omalle muuttuneelle tunteelle.

Turvan alueella koetaan että suoritettava tehtävä on helppo ja helposti suoritettavissa. Jouston alueella "v ähän jännittää mutta siitä selviää", kasvun alueella jännittää, mutta onnistumisen jälkeen olo on mahtava, vastaavasti epäonnistuminen murentaa. Vaaran alueella on riskinsä, flow joko kasvattaa tai aiheuttaa pitkät traumat jonka seurauksena voi olla ettei henkilö enää koskaan osallistu aktiviteettiin. Traumasta toipuminen ottaa oman aikansa ja vaatii että pelon kanssa edetään asteittain, mutta aina sekään ei auta. Vaaran alue on haastava, koska jossain tapauksessa traumat voivat olla terapiaa vaativia, eikä yhteisöpedagogin taidot (ja luvat) riitä terapioimiseen.

Tämän vuoksi on tärkeää että toiminta on omaehtoista ja jokainen saa suorittaa tehtävän siltä tasolta kuin itsestään tuntuu hyvältä. Tähän oli tosi hyviä pointteja vielä lehtoreilla, yritin kovasti painaa niitä mieleen mutten muistanut niitä enää sitten kun olisin voinut kirjoitella ylös... Höh!

Mun oma rasti ylsi taululla kasvun ja vaaran rajalle. Vesi elementtinä ei oo mulle kovin paha, mutta sukeltelu on ja pääalaspäin-jutut! Mun on tosi vaikea laittaa päätä alaspäin edes kuivalla maalla. Huvipuistoissa Särkänniemen Tornado on ainoa johon oon uskaltanu, ja sinnekin vaan kaverien painostuksesta. Tosin, sen ekan kerran jälkeen oon siellä käynyt useasti, mutta se ekakerta on jokakerta se vaikein juttu. Toinen mun heikkous on kuperkeikka, kyllä, kuperkeikka. :D Oon rämpinyt läpi peruskoulun tekemättä yhtään kuperkeikkaa kakkosluokan jälkeen. Longstory, mut oon aina ollut kankeempi kun muut mun ikäset vaikka oon pienestä asti urheillu. Pikkusiskon kanssa tehtiin aina mummulassa kuperkeikkoja jumppamatolla ja jäin kerran niskoilleni eikä kukaan auttanu vaan mulle naurettiin hetken aikaa. Tän jälkeen en oo kuperkeikkaa onnistunut tekemään, koulussa itkin aina sen 45 minuuttia ja opettajat luovutti. Lukiossa lähdin vessaan kesken telinevoimistelutunnin. Koskaan mun luonteeni ei oo antanu myöden että lintsaisin kuitenkaan noilta tunneilta, vaikka mieli on tehnyt monesti. 

Lisää paljastuksia: En oo ikinä hypännyt veteen telineeltä. En pysty enkä uskalla, pelko vie voiton, Sitä(kin) asiaa oon opettajien kanssa kinannut monet kerrat, paras suoritus taitaa olla että oon istueltani hypänny rata-altaan reunalta. Mua pelottaa ihan hirveesti että osun pohjaan tai en pääse ylös tarpeeks nopeasti.

Kun sitten nakataan eteen tehtävä "kaada kajakki veteen ja selviydy sieltä ylös" niin voitte kuvitella kuinka monta ylimäärästä lyöntiä mun sydän lyö.Aika hiton monta! Siinä pitäis olla veden alla pahimmillaan 10 sekuntia, pääalaspäin ja tehdä kuperkeikka siellä.

Kun lähettiin altaille mun mieli oli kuitenkin aika levollinen, tiesin ettei tuu olemaan helppoa mutta yritin olla kuuntelematta muiden panikointia.

Mentiin altaalle, lehtori näytti mikä on jutun juju (ja mä kauhistuin minuutti minuutilta...). Sitten käskettiin kuusi ensimmäistä veteen ja uimaan allas toiseen päätyyn. Sen jälkeen ihan yllättäen sukellustestit 5 sekuntia ja 10 sekuntia. Kaikki ekasta ryhmästä suoriutui aika helpon näköisesti kahdesta vikasta. Lennosta heitettiin loput 14 oppilasta altaaseen. En edes tajunnut että se oli jo uintitestiä kun polskin sinne toiseen päähän, olin hetken että mitäs hittoa kaikki alkaa pitää nenästä jo kiinni.  Sitten sanottiin että sukellus 5 sekuntia alkaa nyt. Mulle tuli pieni paniikki siinä kohtaa kun otin nenästä kiinni ja piti mennä veden alle. Ensin nousi selkä pintaan, sitten tuli paniikki. Olinkohan neljä sekuntia kun oli pakko päästä ylös. Heti perään kymppi. Tein kahdessa erässä, en vaan pystynyt olemaan veden alla. Pääsin kuitenkin läpi noista, en kyllä tajua miks.
 Sukellus ei koskaan oo tuntunut noin kauheelta, oon kuitenki koulussa sukellellu aina esineitä matalempien altaiden pohjista esimerkiks, eikä tuo allas ollu edes syvä. Jotenkin vaan tuli paniikki kun piti olla tekemättä mitään ja samalla lasket ja odotat millon aika riittää.

Testit suoritettu - itse aiheeseen

Jakauduttiin pienempiin porukoihin ja aina yhdelle ryhmälle yksi kajakki. Harjoteltiin kajakkiin menoa: tasapainoita melalla, mene kyykkyyn, jalka, lantio, jalka ja istu. Oli altaalla ihan pirun paljon vaikeempaa kun sitte tänään torstaina vedessä! Ehkä siks että nuo kajakit oli harkkakajakkeja ja aika kiikkeriä.

Sen jälkeen jokanen teki yhden rundin altaassa ja valmistauduttiin aukkopelastautumiseen.

En edes osannu jännittää sitä niin paljoa, helpotti kun ryhmässä oli yks kohalotoveri pelkojensa kanssa. 

Tehtiin ensin ilman aukkopeittoa, kippaa kajakki, työnnä ja nouse pintaan. Mulle tuli pieni paniikki kun nenäklipsi (= vähän ku pyykkipoika ettei vettä menis nenään) ei sopinu mun pieneen nenääni sit mitenkään. Kippasin kajakin, mut ei mun pää edes kastunu kun olin potkinu itteni jo irti sieltä. 

Aika alkoi käymään vähiin ja jo mun seuraavalla kerralla piti tehdä aukkopeiton kanssa. Taas mulla meni hetki että rohkaistuin kippaamaan kajakin, mutta taas olin niin hätänen että potkin sääreni mustelmille ennen ku pää oli edes vedessä. Ehkä aikataulun kiireestä johtuen lehtori totesi pienen pienen kaartelun jälkeen että ihan riittävä suoritus. Mulle itelle jäi silti paha olo, oisin halunnut tehdä sen kunnolla sit kuitenki!

Koko harjotus oli tosi hyvin suunniteltu. Lehtori ei antanu siimaa kellekkään miettiä omia juttuja, käskyt oli aika napakat ja ohjeistus se vasta napakkaa olikin. Jokanen sai luvan omalla nimellä kaataa kajakit heti kun oli valmiina. Auktoriteetillä johdettiin pelottavasta tilanteesta jokainen ulos =)

Sitte käytiin saunassa ja syömään..

Iltapäivä aloitettiin nostamalla kajakit ulos konteista, säädettiin ne sopiviksi ja laitettiin kärryille siirtoa varten. 

Alkuhuollossa kajakista suljetaan kannet ja säädetään jalkatapit. Kärry laitetaan vähän istuimen taakse peräpuolelle ja liina tiukasti kiinni - peace of cake ;)

Meidän ryhmä on toooosi kiva! Ootan kovasti parin viikon päästä olevaa vaellusta ja toivon että meistä tulee entistä tiiviimpi porukka. Ollaan kaikki alotettu viime vuonna ykkösinä (meitä oli jotain 50 oppilasta) ja oltiin koko viime vuosi jo tosi tiivis porukka. Nyt kuitenki ainakin omalla kohdalla kun oon ekaa kertaa "yksin" ilman niitä muita kavereita huomaan tulevani ihan erilailla juttuun joidenki kanssa, positiivisella tavalla siis! Ja siitähän kaikki lähtee, et ryhmä on hyvä ja jokanen saa olla oma ittensä!

Kun saatiin kajakit vesille ja kaikki kajakkeihin lähdettiin heti pienen briiffin jälkeen melomaan (nolo, kirjotin eka soutelemaan!) noin pari-kolme kilsaa järvelle. Tultiin järven toiselta reunalta takasin salmiakkikuviossa (opettaja keulassa ja toinen perässä, reunoilla kaksi opiskelijaa ja muut välissä). Pääsin ihan ekan lehtorin peesiin ja yllätyin kuinka hyvin pysyin pitkän matkaa vauhdissa ja etäisyydessä! Meidän kouluhan on Sääksijärven rannalla ja olosuhteet melonnan alkeisiin on törkeen hyvät! Ranta on hiekkaa, tosi pientä kiveä. Ja järvi on lähdepohjainen (suomen suurin lähde!), joten pohjaa voi tutkiskella rannan läheisyydessä aika kivasti. Vesikin oli +19, eli lämpempää mitä ilma. Onneks kukaan ei kuitenkaan polskinut järvessä vielä eilen..

 Melonta tuntui ihan kivalta, vähän vanha olkapäävaiva alkoi vaivata mutta sen kanssa selvis. Fiilikset ekan melonnan jälkeen oli ihan jees, mut ei melonta oo mikään mun ykkösjuttu. Kyllä sitä tekee, mut ei siihen mitään hinkua ollu.

Tänään torstaina oli vähän enemmän jo actionia ja pääsi haastamaan itteään. Päivän teema oli melontekniikat. Aamu alotettiin yhteisellä hetkellä ja puitiin läpi päivän olosuhteet, tuntemukset ja fiilikset. Leikittiin myös yks lämmittelyleikki.

 Melonnassa........: Hyvät välineet, tekniikka, taktiikka ja fyysinen kunto on avain asiat <- huonoa fysiikkaa voi kompensoida tekniikalla, ja oon vahvasti sitä mieltä että hyvällä fysiikalla voi peittää huonoa tekniikkaa, ei tietty loputtomiin, mut kuitenki. 

Jaettiin ryhmä puoliksi kahdelle opettajalle ja lähdettiin melomaan. Harjoteltiin eteenpäin menemistä (kaari?) vedoin aamupäivä ja vähän pysäyttelyä. Oma tekniikka tuntui ihan hyvältä ajoittain, mut välillä unohdin sen ja huomasin että homma oli raskasta, tai sitte en laittanu melaa oikeessa kulmassa (usein oikeelle puolelle) ja kauhoin tyhjää. Olin kuitenki varautunu isompaan vastukseen ja nojasin vähän liikaa -> kippaus oli lähellä. Mulla on kuitenkin aina ollu aika hyvä tasapaino ja lantio"tatsi" heppatouhuista alkaen, joten kajakin sai helposti tasapainoon ja pahin pelko ei käynyt toteen. Aamupäivä meni näitä tehdessä, otettiin väliin 1,5 tunnin ruokatauko.

Iltapäivällä jatkettiin. Meidän opintoihin kuuluu mahdollisuus suorittaa EPP2 (European Paddle Pass) tutkinto, joka on jonkinlainen melontaohjaajan tutkinto. Tutkintoon kuuluu erilaisia melontatekniikoita sekä turvallisuusjuttuja, eli niitä hiton kaatumisia ja sukelteluja... Lehtori näytti kaikki nämä melontatekniikat ja tarkoitus oli tehdä niitä iltapäivä. 

 Tehtiin peruutus, alatuki, melaperäsin, kahdeksikko ja sivuttain meno. Lisäks harjoteltiin kallistelua ja lopuksi tehtiin eskimopelastuksen alkeita ottamalla tukea kaverin keulasta. Meidän ryhmästä 2/10 teki vielä aukkopelastautumiset kippaamalla ympäri, eli päästiin katsomaan oikeaa rescuutusta (=vedestä pelastamista) kahteen otteeseen. Mulle vaikeimpia oli kaikki oikealla puolella tapahtuvat ohjailut, sillä koordinaatio ei oo oikeelle kauheen hyvä. Uskallan esimerkiks kallistaa kajakkia vasemmalle niin että vettä tulee aukkopeitolle, mut oikeella puolella en sitä uskalla tehdä niin pitkälle. Muutenkin mun pelko kaatumisesta katosi ajoittain ja jopa teki mieli sukellella, mut onneks niin ei käynyt sillä itteni tuntien huominen melonta ois jäänyt kyllä väliin.

Tän päiväsen (etenkin iltapäivän) jälkeen jäi pieni polte melontaan. Ei se vieläkään oo yhtä herkkua kun muut mun harratukset, mut kuka tietää vaikka viel joskus ois! EPP2 on mun haave, haluisin tehdä sen ihan hirveesti. Kuitenkin noi sukeltelut jännittää ihan hulluna. Jos oikein ymmärsin niin ens toukokuuhun asti ois aikaa noita reenailla ja sitte melontavaelluksella (jep, just ennen kesälomaa lähetään sellaselle!) tehtäis ehkä näytöt tutkinnosta. Se tarkottais että mulla ois aika paljon aikaa harjotella näitä. Saadaan maanantaina ohjeet itsenäiseen harjoitteluun ja koko ens viikko ois sellasta tiedossa. Mun suunnitelma nyt ois sinne sellanen, et tiistaina menisin aamupäivällä koulun altaalle reenaileen kaatumisia ja iltapäivällä järvelle tekniikkaa. Keskiviikkona pystyn reenaa vaan aamupäivän ja meinasin et jos saan kaverin mukaan niin menisin sillon kanootilla reenailee noita sivuttaisjuttuja aamupäiväks ja sit loppuviikon olisin Raumalla ja kävisin uimahallissa ihan vaan uimassa ja sukeltamassa, jotta sais tohon vikaan rutiinia. Raumalla en kuitenkaan taida uskaltaa melomaan, kun meillä on siel vaan meri ja siellä noi olosuhteet on pikkasen vaikeemmat näin alottelijalle :D 

Huomenna ohjelmassa olisi EPP2 turvallisuusjuttuja, eli siis aidoissa olosuhteissa noita kaatumisia sun muita. Tänään jo saatiin ohjeistukset että jos ei halua, ei o pakko mennä veteen tekemään niitä vaan voi kattoa vieressä. Mua vähän polttelis mennä veteen tekee, mut sit pelkään että tulee paniikki ja saan hirveesti takapakkia.. Kun en altaassakaan oo vielä onnistunu kunnolla ja onhan se oikee kajakki raskaampi ku mitä se allaskajakki on. Otan kuitenki vaatteita sillain et käyn ees siellä järvessä uimassa, vaikken sit botskilla meniskää kikkailemaan.